Äijäruokaa

Ravintola Gandhi

2012-01-30T03:22:00.001Z

Restaurant Gandhi. The picture is shamelessly loaned from the site of the restaurant. The other pictures were taken by Heidi with her phone.

Matkan ensimmäisellä viikolla oli eräs matkan antoisimmista illoista tavatessamme Heidin ystäviä. Seurueeseen kuului intialaissyntyinen mies, joka valitsi meille intialaisen ravintola Gandhin illallispaikaksi. Ruoka oli hyvää ja oli kiinnostavaa kuulla ruokalajeista ja pöytätavoista.

Alkuruoka

Olisin voinut elää jo pelkästään paikan mangolassilla.


	Alkuruoaksi kasvissamosia kolmella kastikkeella. Näitä pitää opetella tekemään.

Pääruoka

Pääruoaksi valitsimme kolme ruokalajia, jotka jaoimme Yhdysvalloissa yleiseen tapaan keskenämme.

Kanaa: klassinen lontoolaisannos chicken tikka.

Kasviskoftia.

Kukkakaalia.

Lisukkeena

Riisiä.

Valkosipuli-naan.

Jälkiruoka

Kuva jäi ottamatta, mutta pesta kulfi, jäätelöä pistaasipähkinöillä maistui. Jäätelö oli rakenteeltaan pikemminkin jäädytettyä maitoa kuin kuohkeaa eurooppalaistyylistä maitotuotetta.

Tänne kannattaa mennä. Kartta.

Ravintola Fuji

2012-01-29T19:51:00.006Z

13.1.

Intrepid-vierailun jälkeen Heidi vei minut New Yorkin vanhimpaan, vuonna 1954 perustettuun, japanilaiseen ravintolaan Fujiin syömään. Nälkä oli kasvanut melkoiseksi pitkän museopäivän aikana ja ruoka oli vähintäänkin tervetullutta.

Tässä kuvassa sushi-annos on jo "rikottu" kuten japanilaiset asian ilmaisevat.

Misokeitto, valtava tempura moriawase ja sushi olivat kaikki hyviä. Dancing salmon edusti modernia sushia, jossa lohen päällä oleva jalopenoviipale toi tulisuutta. Tähän toimivaan yhdistelmään törmäsimme myöhemminkin eräässä toisessa paikassa.

Paikkaa voi vilpittömästi suositella.

Google Maps

View Larger Map

USS Intrepid

2012-01-29T04:16:00.002Z

13.1.

USS Intrepid oli matkan ensimmäinen kelluva kohde. Se kuuluu harvoihin museoituihin lentotukialuksiin ja sen historiaan ja nykypäivään voi tutustua museon sivuilla ja Wikipediassa.

Hudson-joella olevaa Intrepidiä on lähes mahdotonta kuvata sillä sen ympärillä on maan puolelta vähän tilaa ja laivan vesilinjan pituus on 250 m.

Hangaarikansi

Grumman/Eastern Aircraft TBM-3E Avenger taittuvine, tilaa säästävine siipineen.

Jos muistan tämän kuuluisan kuvan tarinan oikein niin lentonäytös oli varsin korkealla seudulla, mutta korkeusmittarin säädöt olivat unohtuneet merenpinnan tasolle. Sadan miljoonan hävittäjäkoneen tuhoamisesta tällaisella huolimattomuudella saanee ilmavoimissa kiitosta esimiehiltä.

Haluamatta mitenkään väheksyä Yhdysvaltain panosta toisessa maailmansodassa ja joissakin muissa kriiseissä niin amerikkalaisten asenteessa sotaa kohtaan on nähtävissä pelottavia ihannoivia piirteitä.

Kuvavertailu japanilaisesta ja amerikkalaisesta merisotilaan vaimosta, oletan.

Intrepidin yleiskone näyttää isolta, mutta on oikeastaan yllättävän pieni.

Intrepid Yhdysvaltain avaruusohjelmassa

Intrepid osallistui Yhdysvaltain avaruusohjelman varhaisiin vaiheisiin poimimalla astronautteja Tyynestä valtamerestä. Kesällä Intrepidin kokoelmiin liittyy lisäksi avaruussukkula Enterprise.

Mercury-kapselin jäljennös.

Avaruusruoka ruokahaasteen aiheeksi?

Lentokansi

Tornin kyljessä varoitetaan potkureista ja suihkumoottoreiden paineaalloista. Ylhäälä on risteyksistä tuttu kupera peili.

Tornissa Heidi esitti yksinkertaisen, mutta terävän, kysymyksen henkilökunnalle:"Miksi kapteenin tuoli ei ole keskellä alusta?" "Jotta kapteeni voisi nähdä lentokannen." kuului vastaus. Eipä tullut minun mieleeni ihmetellä samaa asiaa.

Circle Linen risteilyaluksia Hudson-joella. Suunniteltu risteily Manhattanin ympäri jäi tekemättä koska ensin tuli tehtyä kaikkea muuta ja sitten ajateltuina päivinä risteilyä ei ollutkaan.

Kokoelmiin kuuluu sukellusvene, jossa emme ehtineet käydä.

Yritimme ensin nousta lentokannelle laivan kylkeä pitkin kulkevia portaita, mutta löysimme Concorden ja suljetun portin.

Museon kokoelmiin kuuluu myös Concorde.

Päivä oli erittäin tuulinen ja lentokannella sai usein nojata tuuleen.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: pusukuva

Hangaarikannella olin sanonut hymyillen, että en olisi uskonut joskus suutelevani naista lentotukialuksella, johon Heidi ehdotti kuvaa, jollaista kummastakaan ei ollut. Päätimme ottaa kuvan lentokannella. Kuvista kiitokset Uuteen seelantiin.

Varhaisissa stealth-kokeissa käytetty Lockheed A-12 ilman pusua...

...ja pusun kera. © Tuntematon uusiseelantilainen mies.

Paluu siviilielämään: New Yorkin katukuvassa Broadway-musikaalien mainosten lukumäärä on silmiinpistävän suuri. Tässäkin näkyy bussin kyljessä oleva Spiderman-musikaalin mainos.

Kotona

2012-01-28T20:43:00.001Z

26.-27.1.

Torstaina koitti minulle aika lähteä kotiin. Olin ostanut aika paljon New Yorkin alennusmyynneistä ja Bostonin ja New Yorkin museoista vaatteita ja seurauksena oli radikaalisti lihonut matkalaukku, joka rehellisesti sanottuna olisi jäänyt minulta pakkaamatta. Minä olisin luovuttanut ja lähtenyt matkalaukkukauppaan, mutta Heidi viikkasi vaatteet siististi (ei ominta alaani) ja sai lievää väkivaltaa käyttäen laukun kiinni. Meillä ei lasketa, mutta taidan olla monta hetkeä keittiöpalveluksessa ennen kuin olemme tasoissa.

JFK

Terminaali 8, jolta Finnairin koneet lentävät, on ennen turvatarkastusta pelkkä halli ja siksi ateriointi ja ostokset pitää hoitaa joko jossain toisessa terminaalissa tai turvatarkastuksen jälkeen. Jälkimmäinen ei ollut vaihtoehto koska olin lentämässä yksin.

Air Train kiertää lentokenttää tavalla, joka ei ole tullut minulle aivan selväksi, mutta koska maksu tapahtuu joko Howard Beachin tai Jamaican asemalla, voi junalla liikkua ilmaiseksi terminaalien välillä ja menimme syömään suositeltuun terminaali neloseen.

Club 837

Club 837, JFK © Heidi.

Pienen kiertelyn jälkeen valitsimme ruokapaikaksi parhaalta näyttävän Club 837 -ravintolan ja matkani päättyi siihen mistä se alkoikin: hampurilaiseen, matkan toiseen.

Takana Second Avenue Burger ja edessä 837 Club Burger.

Heidin Second Avenue Burger (sinihomejuustoa ja pekonia) ja minun 837 Club Burgerini (ilmakuivattua kinkkua, paahdettua punaista paprikaa, pestoaiolia ja fontina-juustoa) olivat hyviä vaikka eivät Back Fortylle pärjänneetkään. Kyllä amerikkalaiset osaavat hampurilaisensa tehdä. Palvelu oli ystävällistä.

Mukaan sain surumielisen näköisen koiran. © Heidi.

Ravintolan tunnelmaa täydensi meille sopiva taustamusiikki: jazz. Aterian aikana pyörähti digitaalisella lautasella ainakin klassikko They Can't Take That Away from Me.

Matka kotiin

Haikean eron jälkeen menin turvatarkastukseen, jonka olisin mokannut ilman tarkkasilmäistä vartijaa "Don't forget your jacket, sir." ja notkuin kentällä pari tuntia koska kone oli myöhässä. Kentän kirjakaupasta pääsin ulos hämmentävän vähällä rahanmenolla - kaksi keittokirjaa: Southern Kitchen ja kakku(!)kirja. Jälkimmäisestä on tarkoitus oppia tekemään juustokakkuja, joihin syntyi himo ennen matkaani.

Onnekseni en saanut ketään koneessa viereeni ja reippaan myötätuulen ansiosta kone oli Helsingissä vain vartin myöhässä. Kahden viikon aikana Helsinkiin oli ilmestyt talvi ja taksikuskin mukaan 40 cm lunta. Koti tuntuu kuitenkin neljän viikon yhdessä asumisen jälkeen hiljaiselta ja tyhjältä, mutta ei auta kuin asennoitua siihen että kaksi tai pahimmassa tapauksessa neljä kuukautta kuluu nopeasti.

Kaupungilla I

2012-01-28T01:14:00.016Z

13.1.

Keskuspuisto

Keskuspuiston Great Hill.

Heidin tehdessä töitä kävin ensimmäisen kerran Keskuspuistossa kävelyllä kohteena luoteisnurkassa oleva lampi.

New Yorkin Keskuspuistossa on jotain maagista. Se on kaunis paikka, jossa on paljon koettavaa ja nähtävää. Siellä voi bongata historiallisia asioita kuten Balto-koiran patsaan ja taiteesta tuttuja paikkoja kuten Sieppari ruispellossa -kirjasta tutun karusellin.

Keskuspuisto on opastettu hyvin ja vihreissä kylteissä on puhelinnumerot, joihin soittamalla kohteista saa lisää tietoa. Kaksi niitä tosin ei voi kuunnella ilman kuulokkeita. Puisto on iso ja sinne on helppo eksyä - itse jouduin eräällä kertaa palaamaan jalanjälkiäni takaisin.

New Yorkissa istumapaikat ovat kiven alla. Keskuspuisto kuuluu poikkeuksiin ja monissa penkeissä on muistolaatta.

Kaunista puistoa valitettavasti rumentavat matalat "älä-mene-tuonne,-kiitos"-aidat.

Lampi.

Puistossa on liikennettä: vilkas sellainen on upotettu maan alle tai kuiluihin, mutta maan päälläkin on teitä, joilla liikennöinti on onneksi rajoitettua. Näillä poluilla en nähnyt ainuttakaan moottoriajoneuvoa.

Lammen itäpäästä löytyy putous...

...ja silta.

Kuvia Manhattanilta

Mereneläväkauppa Broadwaylllä jossain 80. kadun kieppeillä.

Shampanjakeilausta jossain Alakaupungilla ollessamme matkalla USS Intrepidille.

Jos ajaisin autoa taitaisin parkkeerata jonnekin muualle. Tämä johtunee tilanpuutteesta ja ymmärrän ihmisiä, jotka tulevat autolla New Yorkin keskustaan vielä vähemmän kuin ihmisiä, jotka tulevat autolla Helsingin keskustaan.

Newyorkilainen ikoni: keltainen taksi.

Boston Kitchen Pizza

2012-01-21T02:06:00.000Z

Varsinaista illallista odottaessani lähdin kiertelemään hotellin lähinurkkia. Kauas ei sielu eikä ruumis sietänyt sillä täällä on kylmä: jalassa farkkujen päällä vaellushousut ja ylävartaloa suojaa t-paita, tekninen aluspaita, fleece ja pikkutakki. Päällimmäisenä Fjällrävenin parka eikä kaikki tuo ole yhtään liikaa.

Pian vastaan tuli todellinen pizzahelvetti Boston Kitchen Pizza, jonka valtavat slicet herättivät pizzanhimon. Kävelin sisään ja tilasin mukaan juusto slicen, jonka päälle tulisi pepperonia, sieniä ja juustoa. Sain käteeni pahvilautasen päällä olevan slicen ja paperia. Käärin kokonaisuuden mukanani olleeseen puhtaaseen muovikassiin ja lähdin kipin kapin hotellille. Siellä pizzan rasva valui ihailtavasti pöydälle lautasen läpi, reunat olivat rutikuivia mutta parhaat kohdat olivat miellyttävän tulisia ja rapeita. Elämystä pilasi typeryyteni sillä olin lätkäissyt paperia pizzan päälle ja se tietysti takertui pizzan pintaan pilaten osan siitä.

Reissun ensimmäinen itsehäpäisypostaus päättyy tähän.

Alive in the Combat Zone

2012-01-20T22:05:00.011Z

Ensivaikutelma Courtyard Marriot -hotellista on asiallinen. Joissakin asiakaspalautteessa huoneita oli moitittu pieniksi, mutta en voi ihmetellä mihin tässä maassa on totuttu. Tähän huoneeseen mahtuu kaksi ihmistä hetkeksi hienosti kunhan tämä lämpenee käännettyäni lämmitysnupit kaakkoon - bostoniittien mielestä tammikuussa kuuluu palella sisälläkin.

Olen halunnut nähdä USS Constitutionin siitä asti kun minulle selvisi lapsena Björn Landströmin Laiva-kirjasta, että se on yhä, yli kahden vuosisadan jälkeen, Bostonissa. Oli siis selvää, että se olisi yksi matkakohteista eikä asiaa haittaa ollenkaan se, että Heidikin käy mielellään vanhoissa laivoissa.

Amtrak, Yhdysvaltain VR:n vastine, osoittautui kovin kalliiksi verrattuna linja-autoihin. Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon se, että koska toinen meistä on oikeutettu opiskelija-alennukseen kokeilin opiskelija-alennetun lipun ostamista Amtrakin verkkokaupassa ja lopputulos oli se, että lipun hinta nousi. Ehkä verkkokauppa bugasi tai minä mokasin, mutta minua hymyilytti.

Toinen aamiainen Penn Stationilla: kalkkunalla ja emmentalilla täytetty croissant. Aivan syötävä, mutta odotan aika paljon enemmän Bostonin kuuluisia mereneläviä.

Päädyimme suositeltuun Megabus-linja-autofirmaan, johon vaihtaminen junasta säästi 200 USD. Bussi osoittautui siistiksi, se oli melkein aikataulussa ja ainut mistä saatoin tuntea ahdistusta oli se, että sylissä piti pitää seitsemänkiloista kameralaukkua.

Perillä Bostonin T:ksi kutsutun julkisen liikenteen South Stationilla hankin meille viikon rajoittamattoman oikeuden käyttää T:tä. 15 dollaria on kattavasta julkisesta liikenteestä halpa hinta, mutta metro ei, toisin kuin New Yorkissa, toimi ympäri vuorokauden.

Tänään vielä Heidiä vastaan South Stationille sillä hän ei voinut lähteä Bostoniin jo aamulla, sitten syömään ja ehkäpä ihmettelemään kiinalaisten uutta vuotta Chinatowniin. Täällä on tarkoitus rentoutua ja mukanamme on vain toisen tietokone ja sitäkin on tarkoitus käyttää vain kuvien tallentamiseen ja kai sillä pitää matkakohteiden aukioloaikojakin tarkistella, mutta täällä on tarkoitus rentoutua eikä leikkiä tietokoneilla.

Postauksen outo otsikko tulee siitä, että aikoinaan Bostonin "pohjasakka" kuten pikkurikolliset ja ilotytöt yritettiin tunkea Theater Districtin, Leather Districtin ja Chinatownin alueelle tarkoituksena luoda jonkinlainen punaisten lyhtyjen alue ja alue oli hyvin rauhaton mistä nimi The Combat Zone. Seutu on kuitenkin siistiytynyt tietoisen politiikan ja hintojen nousun ansiosta.

Google Maps

View Larger Map

Delikulttuuri

2012-01-19T14:08:00.001Z

Delikulttuuri on New Yorkissa voimissaan ja niistä saa asiallista ruokaa budjettimatkailijakin.

Park West Café & Deli
13.1.2012

Ylhäällä Heidin bagel ja alla minun kinkkumunakkaani.

Kotikulmilta löytyvä Park West Café & Deli, josta Heidikin kirjoitti on suomalaisittain ajateltuna kioskin ja kahvilan yhdistelmä: nettiyhteys, elintarvikkeita, vessapaperia ja yksinkertaista perusruokaa. Ei mikään fiini paikka: ruoka on ok ja hinta/laatusuhde on hyvä. Munakkaaseen olisi voinut lisätä vaikkapa tilkan tabascoa jos sitä olisi ollut tarjolla. Helsingistä tällainen paikka voisi löytyä vaikkapa Kalliosta.

Katz's Delikatessen
18.1.2012

Katz's Delikatessen on Lower East Sidella sijaitseva deliklassikko, joka kuului must-kohteisiin. Haapasalo suosittelee New York -oppaassaan pastrami-leipiä ja knishejä, joista me valitsimme pastramileivän höystettynä tomaatilla ja juustolla ranskalaisten kera.

Ensimmäisenä pöytään ilmestyi runsas lautasellinen etikkakurkkuja ja vihreitä tomaatteja. Sitten saapui runsaasti erinomaisen rapeita mutta silti mehukkaita ranskalaisia ja lopulta tuli itse leipä joka osoittautui todella hyväksi. Palvelu sen sijaan oli kehnoa: tarjoilija ei katsonut välillä edes pöytämme suuntaan mutta palvelu sentään parani loppua kohti.

Jokainen kävijä saa sinisen lapun mukaansa johon ostokset merkitään eikä sitä kannata hukata sillä ravintolan miniminilaskutus, joka on yleinen käytäntö Yhdysvalloissa, on 50 USD.

Katzin seinät ovat täynnä kuvia delissä vierailleista julkkiksista. Kuvassa Jimmy Carter vaimoineen.

Salami ei tiskin takaa aivan heti lopu.

Heidi.

Minä.

"I'll Take What She Had."

Katz's on erittäin tunnettu elokuvan Kun Harry tapasi Sallyn kohtauksesta.

Kun Harry tapasi Sallyn

Google Maps

View Larger Map

Kommentit

Kävisinkö uudelleen? Kyllä, molemmissa. Katz's on tosin deliksi kallis, mutta myös ruoaltaan laadukas.

Chicago

2012-01-17T02:31:00.004Z

Chicagoa en nähnyt aivan yhtä konkreettisesti kuin New Yorkia vaan Broadwayllä Ambassador Theaterissa. Halusimme käydä Broadwayllä katsomassa musikaalia ja päädyimme 1975 ensi-iltansa saaneeseen Chicagoon. Esitykset ovat kalliita, mutta Heidi löysi BroadwayOffers.comista liput 100 USD halvemmalla - hyvin käytettyä aikaa siis.

Monilla keskikaupungin ravintoloilla on teattereiden kanssa sopimuksia päivällisen ja teatteriesityksen yhdistämisestä ja tällä kertaa Club 21 olisi tarjonnut sitä, mutta päädyimme syömään muualla, josta lisää myöhemmin kunhan postaussuma hellittää.

Musikaali alkaa kappaleella All That Jazz.

Esitys oli upea, unohtumaton kokemus ja suosittelen Broadway-musikaalin katsomista kaikille New Yorkissa vieraileville. Niille, jotka eivät ole pilvenpiirtäjiä koskaan nähneet pimeällä Times Squaren alue on kokemus itsessään.

Back Forty

2012-01-13T06:59:00.004Z

Kirjallisena matkaoppaana on toiminut Heidin minulle jo viime vuonna suosittelema Mondon julkaisema Alli Haapasalon New York. Eräs sen käsittelemistä aiheista on parhaan hampurilaisen etsiminen. Yksi mainituista burger jointeista on East Villagessa sijaitseva (190 Avenue B between 11th and 12th streets) Back Forty. Kun sen 12 dollarin Grass Fed Burgerin saa eteensä kaikkine lisukkeineen (rosmariiniranskalaiset, pekoni ja cheddar jokainen erikseen 2 USD), hampurilaisen maine pullaruokana on mennyttä. Sämpylä ja ranskalaiset loistavat rapeudellaan, pihvin kypsyysasteen voi valita ja pekoni vie suoraan taivaaseen. Vastaavaan pekoniin olen Suomessa törmännyt vain raaka-aineena: Hakaniemen hallista saa Lentävää lehmää vastapäätä Neumatilta upeaa pekonia.

Paikan tunnelma on lämmin ja palvelu ystävällistä. Kahden nälkäisen matkaajan kannatti lähteä tänne. Äijäruokala suosittelee ja yrittää vielä jonain päivänä kopioida purilaisen omaan keittiöönsä.

Google Maps

View Larger Map

Take the A Train

2012-01-13T05:07:00.004Z

Poro-sinihomejuustohampurilainen © Heidi.

Blini. © Heidi.

Verkko-check-inissä oli ongelmia, joten rauhassa herätty aamu vaihtui aikaiseen herätykseen ja singahdukseen lentokentälle. Kentällä mieli parani toisen aamiaisen parissa ravintola Fly Innissä, jossa Heidi aloitti kahden hampurilaisen päivänsä ja minä söin blinin punasipulilla, smetanalla ja muikunmädillä. Palvelu toimi, poro- ja sinihomejuustohampurilainen oli hyvä ja blini erinomainen.

Matka

Matka oli tapaukseton: ruoka oli tavallista lentokonesafkaa, leffaksi katsoin Pussikaljaelokuvan. Maisemista mielenkiintoa herättivät Islannin komeat jäätiköt ja hauskuutta toi muun muun muassa Airbus A-330:n viihdejärjestelmällä pelaamamme hirsipuupeli.

"Are you married or what?"

Rajamuodollisuudet yritimme ensin hoitaa kaksin, mutta muuten virallisen kohteliaasti toiminut virkailija töksäytti meille Are you married or what? Stand back. kuului komento ja palasin viivan taakse odottamaan. Kun vuoroni tuli papereiden katsomisen jälkeen otettiin kuva, tarkistettiin sormenjäljet ja esitettiin kaksi kysymystä: Kuinka kauan aiotte olla Yhdysvalloissa? on rajalla luonteva kysymys, mutta kysymys ammatistani tuntui varsin eksoottiselta kun kyseessä on puhdas turistimatka.

Raiteilla kotiin

Metroja kutsutaan hiukan hämmentävästi juniksi (train) ja asemia silti metroasemiksi (subway station). Siitä tulee myös klassikon Take the A Trainin nimi.
Emme olleet aivan kuolleita lennon jälkeen, joten menimme Manhattanille JFK:lta edullisella Air Train - (kertalippu 5 USD) ja metroyhdistelmällä (viikon metrolippu 29 USD).

A-junan kanssa pitää olla tarkkana, sillä on sekä express- että paikallismetroja. Myöhään iltaisin se kulkee paikallismetronana eli pysähtyy kaikilla asemilla. Mikäli kuitenkin vahingossa hyppää express-metroon, päätyy 125:lle kadulle suoraan Harlemiin kodin sijasta.

Metro jo itsessään on katusoittajineen kokemus: torstaina monista matkoista huolimatta vain yhdellä asemapysähdyksellä ei ollut live-musiikkia.

New York, New York!

2012-01-12T18:00:00.000Z

Pienen vihreän miehen minussa hieman nikotellessa astun tänään lennolle AY005 Helsingistä New Yorkiin Hyvässä seurassa ja pakollisten ja potentitiaalisten vierailukohteiden lista taskussani.

Musiikki

Musiikkina toimii lähes itseoikeutettuna musikaalin New York, New York teema vaikka itse musikaali ei suuriin suosikeihini kuulukaan.

Seuraavan parin viikon ajan asun Central Park Westillä, mikä tuntuu omituiselta, mutta uskottava se kai on. En ole matkustellut kovinkaan paljon ja pidemmälle matkalle lähtemisessä on minulle jännitystä ja jo se, että Helsingin joukkoliikenteen elektroniset lipunlukijat varoittavat lipun lähestyvästä vanhenemisesta tuntuu erikoiselta.

Presidentivaalit 2012

Kävimme aamulla äänestämässä ja oma kantani on se että kakkonen on ykkönen. Vuosia sitten eräässä muistotilaisuudessa Haavisto piti tyylikkään muistopuheen puoluetoimistolla. Se sai minut tutustumaan hänen ajatuksiinsa, joiden kanssa en luonnollisestikaan ole täysin samaa mieltä, mutta olen hänen kanssaan riittävän samaa mieltä asioista joten olen äänestänyt häntä aina kun se on ollut mahdollista.

Näiden vaalien lopputulos on niin selvä, että ei tarvitse taktikoida jotta epämieluisin ehdokas ei voittaisi, joten taktikoiminen ei kannata ensimmäisellä kierroksella, joten kannattaa äänestää sitä, jota kannattaa. Äijäruokala suosittelee Haavistoa, mutta ennen kaikkea yleensä äänestämistä.

Kun tämä teksti pullahtaa päivällä ulos olemme jossain Atlantin yläpuolella matkalla kohti John F. Kennedyn kansainvälistä lentokenttää jos kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan. Pitäkää Suomi pystyssä ja kokatkaa!

Cajun-paistettu siika

2012-01-10T13:04:00.000Z

Tämä resepti on peräisin Jamie Oliverin kirjasta America.

Tarvitset

yhdelle

200 g nahallinen siikafile
1/4 sitruuna

3 tuoreen timjaminoksan lehdet
tuoreen oreganonoksan lehdet
½ valkosipulin kynsi kuorittuna
½ tl savustettua paprikaa
½ tl cayannepippuria
½ tl merisuolaa
½ rkl vastajauhettua mustapippuria
½ rkl oliiviöljyä
sitruunalohko

Nypi kalasta ruodot ja leikkaa sen nahattomaan pintaan muutama viilto.

Tee huhmareessa tuoreista yrteistä ja valkopsipulista karkea seos. Lisää mausteet, suola ja oliiviöljy ja lisää neljäsosasitruunan mehu. Sekoita hyvin.

Levitä maustaseos sormin fileen kummallekin puolelle ja viiltoihin. Laita tarttumaton paistinpannu keskilämmölle ja paista nahkapuoli alaspäin 3-4 minuuttia. Alenna lämpöä ja paista kalaa toista puolta 3-4 minuuttia. Tarjoile sitruunalohkon, perunalisäkkeen ja kasvisten kera.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, mutta ei kovinkaan blackened, joten oishikatta 4/5.

Ravintola Perho

2012-01-08T13:54:00.001Z

Kävimme tammikuun viimeisen Suomessa vietettävän sunnuntain kunniaksi ravintola Perhossa brunssilla, jota minulle oli suositeltu useammaltakin taholta.

Alkuruokabuffet oli laadukas salaatteineen, leikkeleineen ja kylmine kaloineen. Ei mitään kovin yllättävää. Leipäkin oli hyvää.

Mielettömän kauniiksi rakennettu pääruoka-annos.

Pääruoka tarjoiltiin pöytään. Otimme molemmat kuhaa vaikka vaihtoehtokin, villisian ulkofilee, oli kiinnostava. Erittäin maukas annos, jossa mikään ei jyrännyt kuhan vienoa makua. Lisukkeena hernepyrettä ja kasviksia. Heidi kommentoi suunnilleen niin, että annos on niin hyvä, että kuhasta tulee kohta siian tilalle suosikkikalani.

Jälkiruokia oli neljä erilaista, joista pidin erityisesti suklaaleivoksesta.

Palvelussa näkyi selvästi Perhon asema opetusravintolana: se oli välillä hapuilevaa ja oppilaita, kuinka ollakaan, opetettiin työn ohessa. Palvelu oli ystävällistä ja se toimi. Hintaa kolmen ruokalajin brunssille kahdelle tuli 48 euroa eli hinta/laatusuhdetta ei voi pitää kuin erinomaisena. Suosittelemme.

Brunssimatkan alku Pihlajamäestä.

Spåra takaisin Kurviin. "Taidan mennä Haukeen." "Arvasin, se on vaarallisesti matkan varrella."

Talviaamupäivä oli taittunut sumuiseen hämäryyteen.

Design-roskalaatikko.

Taivaallisen rauhan aukion vaalimainoksille on "yllättäen" tapahtunut asioita.

Makkaratagine

2012-01-08T03:13:00.000Z

Ghillie Basanin Marokkolainen keittiö on kuulunut suosikkikeittikirjoihini heti sen hankittuani ja ilahduin kun löysin saman tekijän kirjan Tagines & Couscous - Delicious recipes for Moroccan one pot cooking.

Alla oleva resepti on muunnos kirjan reseptistä chickpea and chorizo tagine with bay leaves, paprika and sage, mutta kotikaappien sisältö ja lähikaupan surullisehko valikoima pakotti muutoksiin. Merkittävimmän muutokset ovat tuoreen timjamin puuttuminen ja salvian puuttuminen. Jääkaapista olisi löynyt myös chorizoa, mutta koska makkarapaketin, jossa luki bocconzini piccanti (eikö bocconzini ole juusto?), parasta ennen päivä ajoittui lomamatkan ajaksi käytin sen.

Tarvitset

15 cm makkaraa, esimerkiksi chorizoa, siivuiksi leikattuna
300 g käyttövalmiita kikherneitä
2-3 rkl oliiviöljyä
2 punasipulia silputtuna
2 valkosipulin kynttä silputtuna
½ dl vettä
2-3 laakerinlehteä
½ tl timjamia
1-2 tl savustettua paprikaa
1 sitruunan mehu
merisuolaa
vastajauhettua mustapippuria

Kuumenna öljy taginessa ja ruskista sipuli ja valkosipuli. Lisää makkara ja ruskista. Lisää vesi ja kiehauta. Mausta timjamilla, laakerinlehdillä ja paprikalla. Lisää kikherneet ja laita tagineen kansi. Hauduta hiljaa 15 minuuttia. Lisää sitruunamehu, pippuri ja suola. Tarjoa kuskusin kera.

Kommentit

Alkuperäisessä reseptissä ruoka tarjottiin maustamattoman jogurtin ja leivän kera ja makkaran tulisuuteen jogurtti olisi varmasti sopinutkin mainiosti. Kikherneitä oli suhteessa runsaasti liikaa (alkuperäisessä reseptissä 175 g), mutta maukasta tästä tuli nopeasti ja vähällä vaivalla. Oishikatta 3/5.

Suosi sosialismia eli jäähyväisiä Helsingille

2012-01-07T04:15:00.001Z

Poliittinen kannanotto Vanhankaupunginlahdella: "Suosi sosialismia - Se on kaikki kotiinpäin."

Lomamatkan Yhdysvaltain itärannikolle lähestyessä oli aika tehdä viimeisiä kävelyretkiä Helsingissä. Samalla tuli testattua kalakierroksella tuhoamani zoomin tilalle ostamani objektiivi. Objektiivi oli pakko hankkia sillä 18-55 mm objektiivin rikkoutuminen oli jättänyt ikävän polttoväliaukon kameravarustukseeni ja objektiiviksi valikoitui lopulta yleiskäyttöinen zoom, jonka maksimipolttoväli on hieman pidempi kuin rikkoutuneen valovoiman ääripäiden ollessa kuitenkin samat.

Enää viisi yötä New Yorkiin!

Vihreäsilmäinen jazz-laulajatar sillalla.

Vantaanjoen suu.

Vanhan kaupungin myllymuseo.

Näköala lintutornista kohti Arabianrantaa. © Heidi.

Kalastusohjeita.

Sorsat hämärtyvät pimenevässä iltapäivässä.

Vanhankaupunginlahden palkittu silta.

Setä tornissa. © Heidi.

Modernia suomalaista rakentamista.

Tekniikan museolle vievän sillan aidat ovat täynnä avioliittolukkoja.

Aavekoski.

Koivikko, jossa olen käynyt usein sillä asuin Toukolassa yli kymmenen vuotta. Päiväkävely ja se, että Vihreäsilmäinen daami ei ollut täällä käynyt, veivät minut sinne takaisin.

Kaatuneen puun juurakko.

Lonkalta otettu kuva kuvaajasta.

Lätyt

2012-01-06T03:32:00.003Z

Matkavalmistelujen keskellä kaipasimme pikaista iltapalaa ja jääkaapin tyhjennysoperaatio jatkuikin pizzankaltaisilla lämpimillä voileivillä.

Tarvitset

pieniä perunarieskoja
tomaattia viipaleina
salamia
kivellisiä kalamataoliiveja
jalapenoja
kuivattua oreganoa
vastajauhettua mustapippuria
merisuolaa
juustoraastetta

Kuumenna uuni 250 °C. Leikkaa salami ja tomaatti ohuiksi viipaleiksi, levitä salami ja tomaatti rieskojen päälle. Mausta pippurilla, suolalla ja oreganolla. Lisää oliivit ja jalapenot rieskojen päällä. Lisää juustoraaste. Paista kymmenisen minuuttia kunnes juusto on saanut väriä.

Kommentit

Helppo ja maukas iltapala. Koska jo päällysteen raaka-aineissa oli suolaa suolan olisi voinut jättää pois maustelistalta, joten oishikatta 3/5.

Koiton grillin lounas

2012-01-01T04:16:00.000Z

Maisemista kadonneen ravintola Hullun kukon entisiin tiloihin on avautunut Koiton grilli, joka tarjoaa muun muassa normaalia pidempään (klo 10-15) jatkuvaa lounasta ja siirtyessämme joulun viettoon käytimme hyväksemme tilaisuutta kokeilla ravintolaa.

Alkuruoaksi snapsislasissa tarjoiltu juuressosekeitto oli maukas, mutta hieman hankalasti syötävä.

Oma annokseni, kylmäsavulohipasta oli erinomainen, mutta rucolan määrää voi liioitella.

Kanasalaatista pidettiin, mutta se ei nostanut Vihreäsilmäisessä daamissa samanlaista ihastuista kuin pasta minussa. Joka tapauksessa Koiton grillin lounasta voi suositella.

Glögilammas

2011-12-23T19:15:00.004Z

Joulukuun 2011 ruokahaasteen aiheena on glögi ja laihaksi jääneen pommac-kokeilun jälkeen tein pääruoan lampaasta.

Tarvitset

lampaan ulkofilettä
Dufvenkrooks Choklad -glögiä
vastajauhettua mustapippuria
merisuolaa

Leikkaa liha 3 cm palasiksi. Mausta pippurilla, laita astiaan ja kaada astiaan ja lisää glögiä. Anna marinoitua vuorokausi. Grillaa, mausta suolalla ja tarjoa rosmariinilla maustetun perunasoseen, tomaatin ja herneiden kera. Koristele annos rosmariinin oksalla.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, glögi tuntui, mutta ei liikaa. Glögin suklaisuus oli kadonnut, mutta se saattaa johtua myös joulun suklaayliannostuksesta. Herneet ja tomaatti toivat mukavasti jouluista väriä. Lammas livahti hiukan liian kypsäksi joten oishikatta 3/5.

Tori no nanban

2011-12-18T21:57:00.000Z

Viimeisimpiin keittokirjaostoksiini kuuluu Izakaya - Japanese Bar Food, jota en voinut siihen törmätessäni vastustaa sillä olinhan rakastunut Japanissa juuri izakaya-ravintoloihin, joiden pubityylinen rento meininki viehätti.

Tori no nanban - kanaa eteläisten barbaarien tapaan. Mikä tässä on eurooppalaista? Sanoisin, että chilin käyttö ja se että annos tarjoillaan yhdestä kupista eikä niin että riisi on omassa kupissaan ja annos omalla lautasellaan.

Tarvitset

180 ml dashia
60 ml japanilaista riisiviinietikkaa
2 rkl japanilaista soijakastiketta
1 rkl tomusokeria
broilerin, mielellään luomu, rintafile
punainen chili
½ salaattisipuli
perunajauhoja
neutraalia kasvisöljyä paistamiseen

Sekoita pienellä paistinpannulla dashi, soijakastike, etikka ja sokeri. Keitä keskilämmöllä viisi minuuttia tai kunnes kastike on kiehunut hiukan kokoon. Poistä chilistä siemenet ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Leikkaa sipuli ohuiksi siivuiksi. Lisää chili ja sipuli kastikkeeseen. Siirrä syrjään.

Leikkaa broileri 3 cm palasiksi ja pyörittele ne jauhoissa. Kuumenna öljy ja paista paloja 5-7 minuuttia kunnes ne ovat kullanruskeita ja kypsiä. Siirrä lämmönkestävään astiaan ja lisää kuuma kastike. Anna maustua kaksi tuntia ja tarjoile huoneenlämpöisenä riisin kera.

Kommentit

Juuri pannulta otettu kananpala oli luonnollisesti maultaan mieto täydellisessä mausteiden puutteessaan, mutta kypsyysaste oli jäänyt juuri sopivan miellyttäväksi: kypsää, mutta vielä mehevää.

Pelkäsin kahden tunnin maustamisajan kastelevan leivityksen, mutta märkyys jäi maltilliseksi. Miedohkossa maussa tuntui selkeimmin chili ja nimestään huolimatta ruoka maistui selkeän japanilaiselta. Vinkeän maukasta, mutta suurta intohimoa tämä ei herättänyt, joten oishikatta 3/5. Kokeilusta jäänee keittiööni elämään marinoitu sipuli.

Pommac-glögi

2011-12-06T20:15:00.000Z

Joulukuun ruokahaasteen aihe on glögi (Wikipedia), jonka pohdiskelu alkoi kuohuviinipohjalla ja ajatus muuttui oluen kautta alunperin Ruotsista kotoisin olevaksi Pommac-pohjaiseksi juomaksi.

Tarvitset

½ dl pullollisen Pommacia
3 cm pätkän tuoretta inkivääriä
3 kokonaista neilikkaa
2 kanelitankoa

Kaada hiukan limonadia pois pullosta. Kuori inkivääri ja leikkaa se siivuiksi. Lisää inkivääri, neilikat ja toinen kanelitangoista pulloon ja anna maustua 12 tuntia. Laita kanelitanko kuohuviinilasiin ja kuumenna maustettu juoma mikrossa ja täytä lasi.

Kommentit

Tästä tuli hyvää. Oishikatta 4/5.

Aya

2011-11-28T12:10:00.000Z

Samalla kun sushipaikoista on saanut lukea mukavia uutisia niin Helsinkiin on ilmestynyt ainakin yksi uusi paikka: Aya, jonka lounaan koeponnistimme duuniporukalla.

Paikka lienee jäänyt ihmisiltä huomaamatta sillä yleensä keskustan sushipaikat ovat tupaten täysiä lounasaikaan, mutta Aya oli lähes tyhjä. Paikka on siisti ja viihtyisä eikä liian valoisa. Palvelu oli nopeaa ja asiallista. Sushi oli kuulemma hyvää ja siltä se ainakin näytti. Valitsemani butadon-annoksen, jota ravintola kutsui sukiyaki-maustetuksi, seuraan kuulunut ohut ja mauton misokeitto sen sijaan oli pettymys. Mieto ja eleetön butadon sen sijaan miellytti.

Lounaslistan nuudeliosasto jäi kiinnostamaan ja tämän päivän kylmä sää houkutteli niku udonin pariin ja annos osoittautui maukkaaksi. Täällä käydään uudestaan viimeistään kun räntää tulee vaakasuoraan. Silloin ei haittaa sekään, että Ayaan pääsee töistä minimaalisella ulkona käymisellä.

Munakas Le Havressa

2011-11-22T13:53:00.001Z

Le Havren rantaa. © Urban.

Kiivetessäni hieman ränsistyneenä setänä marraskuisena lauantaina metroasemalta kohti elokuvateatteri Maximia olisi voinut kuvitella olevansa Le Havressa tuhnuisenkostean sään vuoksi, mutta metroa ei ranskalaiskaupungista löydy ja sääkin lienee raaempi Englannin kanaalin suulla kuin saariston suojaamassa Helsingissä. Kaurismäkeläisen kuluneena oli kuitenkin hyvä päivä mennä katsomaan Aki Kaurismäen Le Havre.

Elokuva kertoo humaanin, voimakkaasti kantaa ottavan tarinan kengänkiillottajasta, joka yrittää pelastaa laittomasti maahan tulleen nuoren pojan. Kertomus on kaltaiselleni synkistelijälle hieman liian happy-feel-good, mutta kaikesta huolimatta pidin elokuvasta hyvinkin paljon ja DVD ilmestynee hyllyyni jos elokuva sellaisena julkaistaan.

Elokuva synnytti myös matkaidean Le Havreen josta pääsisi lautalla Portsmouthiin, jossa merihistoriasta kiinnostunutta odottaisivat muun muassa HMS Victory ja HMS Warrior.

Munakas

Le Havressa Marcel Marx syö punaviinin kera yhden munan munakkaan au naturel ja kohtauksesta oli lyhyt matka jääkaapille ja lieden ääreen.

Jamie Oliverin America-kirjasta opin tavan tehdä munakkaan pannulle ja se onkin näppärää: munakas pysyy ehjänä koska sitä ei tarvitse siirtää lautaselle ja lämpimänä (blogaajan iloksi myös kuvaamisen ajan). Koska tässä reseptissä on pekonia tällä voi hyvin osallistua marraskuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on lohturuoka. Elokuva sopii myös sillä muinaiseen elokuvahaasteeseen Kaurismäkeä pohti lisäkseni tämänkertaisen haasteen järjestäjä, mutta kumpikaan meistä ei syttynyt idealle calvadoksesta ja päivän salaatista.

Tarvitset

kolme munaa
pekonia
tomaattiviipaleen
paprikaviipaleen
vastajauhettua valkopippuria
merisuolaa
vastaraastettua mietoa cheddaria

Riko munat ja mausta maun mukaan. Ruskista pekoni ja siirrä syrjään. Paista tomaattia ja paprikaa hetki. Laita pekoni takaisin pinnalle ja lisää munat. Paista, mutta älä kypsäksi sillä muna kypsyy vielä lämmöltä paistumisen jälkeenkin eikä munakkaan kuulu läpikypsä ollakaan.

Kommentit

Tästä tuli yksinkertaista ja hyvää. Oishikatta 4/5. Älkää kuitenkaan kertoko tästä reseptistä minua Mariassa hoitaneille lääkäreille - heillä saattaisi olla minulle sanottavaa.

Wagnerin olut- ja makkaramaailmassa

2011-11-14T12:25:00.000Z

Tämä blogaus sai alkunsa löytäessäni kaupasta Vesa Anttosen toimittaman Wagnerin olutkirjan, joka koostuu osittain hauskasti kirjoitetusta tekstistä ja osittain mainosmaisesta sisällöstä, joita lukija ei voi erottaa toisistaan kuin perstuntuman perusteella. Puolueettomuus saa lisäkolauksen kun Stadin panimon ensimmäistä inkarnaatiota ei mainita lainkaan. Wagner-stripeistä kolmasosa on aikaisemmin julkaisemattomia, mutta ne vaikuttavavat vanhemmalta tuotannolta sillä niissä on raikkautta, jota ei uudemmista kovin usein löydä. Stripit ovat osa kirjan hyväntuulisuutta vaikka niitä onkin liikaa: bissehuumori toistaa väistämättä itseään.

Pidempään kirjaa arvioi ainakin Olutopas-blogi sekä lyhyemmin ja kritiikittömästi Kirjavinkit-sivusto.

Omista tuoreista olutkokemuksista pitää mainita Porterhousen Wrassler's XXXX -stout, jolla on miedoksi A-olueksi (5 %) hämmentävän voimakas, viinimäinen runko. Kokeilkaa jos törmäätte, oluen ystävät.

Kirjan seuraksi pyöräytin Viivin ja Wagnerin keittokirjan ohjeesta muokatut uuniperunat, joiden seurana tarjosin West Charkin puhvelimakkaraa, jota on pitänyt kokeilla jo pitkään, lämmitetyn hapankaalin ja hillosipuleiden kera.

Tarvitset

muutaman puikulaperunan
rypsiöljyä
merisuolaa
rosmariinia

Harjaa perunat hyvin, leikkaa pitkittäin neljään osaan. Mausta ja valele öljyssä. Paista 200 °C uunissa makkaran kera vajaat puoli tuntia. Muista että puikulat valmistuvat nopeasti.

Kommentit

Perunat toimivat rosmariinin kanssa aina - Wagner tosin käytti kuminaa, mutta makkaralle valmistustapa ja -aika oli väärä: se kuivahti. Makkara itsessään osoittautui miellyttävän makuiseksi, joten sitä pitää kokeilla uudelleenkin.

Kuva tuli otettua uudella, lohtulahjaksi itselle ostetulla 35-millisellä, johon olen ollut kovin tyytyväinen vaikka tämänkertainen kuva ei suurta taidetta olekaan. Vielä kun parempi runkoni tulee huollosta niin on mukava kuvata.

Helkan keittiö

2011-11-02T15:50:00.005Z

Alkuvuoden pyörähdys Helkan keittiössä poiki myös lahjakortin joko hotelliin tai ravintolaan. Helsinkiläiselle luontevin valinta oli ravintola oman sängyn löytyessä alle puolen tunnin matkan päästä.

Istahdin hetken baarissa, siisti mukava paikka joskin isommalle seurueelle hotellin baari sopii paremmin, odottaessani kellonlyömää ja seuralaistani calvadoksen ja kirjan parissa.

Helkan verkkosivut saavat ansaittua piiskaa saavutettavuudestaan sillä ne on tehty flashillä ja toimivat silloinkin vain Internet Explorerilla. IE-only ajat ovat kaukana takanapäin: minun blogini kävijöistä 46 % käyttää Firefoxia ja IE:tä 27 %. Liikemaailmassakin Firefox oli karkeasti yhtä yleinen kuin IE kun viimeksi katsoin tilastoja.

Ruoka ja viini

Listalle on ilmeisesti suhteellisen vähän aikaa sitten ilmestynyt menu tee ja menu kahvi ja me päädyimme valitsemaan ne - minä luonnollisesti vannoutuneena Kahvi on pahaa ry:n jäsenenä menu teen. Kalan seuraksi valitsin viinilistan suositteleman rosén Pradorey rosadon, josta pidin. Vihreäsilmäisen daamin valitseman punaviinin nimen olen unohtanut.

Menu tee

Villisika-savoijinkaalikääryle ja teelientä
Teellä savustettua lohta ja yrttiperunakakkua
Teesorbettia ja marinoitua päärynää

Menu kahvi

Maa-artisokkakeittoa ja espressovaahtoa
Ahvenanmaalaisia karitsan paahtopaistia, kahvikastiketta ja juuresperunapyreetä
Kahvipaahtovanukasta

Kommentit

Pidimme kokonaisuuksista erittäin paljon ja annokset olivat sopivan kokoisia kolmen ruokalajin aterialle. Lisäksi palvelu oli erinomaista ja joku ravintolassa on myös pohtinut viinin ja kahvin parittamisen vaikeutta: menun seuraksi suositeltiin stouttia. Kiitämme vielä näin jälkikäteen ja suosittelemme ravintolaa lämpimästi.

Shish taouk Arabialaisesta keittokirjasta

2011-10-30T05:48:00.002Z

Taannoisella pistäytymisellä Akateemiseen kirjakauppaan hankin kaksi mielenkiintoista kirjaa: Libanonista kotoisin olevan Chef Ramzin keittokirja Arabialainen keittokirja sekä israelilaisen poliittisestikin aktiivsen David Grossmanin romaanin Sinne missä maa päättyy.

Lähi-Idän historia, kulttuuri - ruokakulttuuri mukaanlukien - ovat kiinnostavia ja paikan päälläkin olisi kiehtovaa käydä, mutta elämä on useissa alueen maissa hieman liian mielenkiintoista tälläkin hetkellä. Toki on suhteellisen rauhallisiakin kolkkia kuten Jordania.

Hesari on arvostellut molemmat kirjat ja keittokirjan arvostelu löytyy julkiseltakin puolelta: Arabialainen keittokirja. Ensivaikutelma kirjasta antaa minulle kuvan, että arvostelu korostaa turhan paljon kirjan "huonoja" puolia: kyseessä ei ole keittokirja kiireiselle ihmiselle ja kirjan "eksoottiset" raaka-aineet eivät nyt niin kovin eksoottisia ole jos asuu alueella, jossa Helsingin sanomat on päälehti.

Tarvitset

Mielenkiintoisena historiallisena yksityiskohtana kirja kertoo, että resepti on peräisin Ottomaanien imperiumin aikakaudelta tosin tässä muodossaan se ei voi olla kovin vanha sillä tomaatti on kotoisin Uudesta maailmasta.

½ dl puserrettua valkosipulia
1 rkl sinappia
½ dl sitruunamehua
3½ dl oliiviöljyä
½ rkl tomaattipyreetä
½ rkl riivittyä tuoretta timjamia
500 g maustamatonta broilerin, mielellään luomu, rintafilettä
paprika
herkkusieniä

Yhdistä keskenään valkosipuli, sinappi ja sitruunamehu. Sekoita öljy vähän kerrallaan kunnes saat aikaan sakean kastikkeen. Näin sanoo resepti, minä laitoin ainekset tyynesti tehosekoittimeen ja tasaista tuli.

Lisää tomaattipyre ja timjami. Sekoita.

Paloittele broileri. Upota liha marinadin ja jätä maustumaan mieluiten yön yli.

Valuta ylenmääräinen marinadi talouspaperin päällä pois. Pujota broilerinpalat joko puisiin tai metallisiin grillivartaisiin. Pistä väliin paprikalohkoja ja kokonaisia herkkusieniä.

Grillaa vartaat ulkogrillissä tai uunissa grillivastuksen alla.

Kommentit

Marinadi toimi antaen miedon ja miellyttävän maun. Uunin lämpötilasta ja paistoajasta resepti ei sano mitään ja ensimmäisen kokeilun lopputulos olikin hiukan kuiva. Seuraavalla kerralla 200 °C:n sijasta 250 °C; ja lyhyempi paistoika - en ole edelleenkään unohtanut kuinka mehukkaita kanavartaita sain Tokiossa, jossa pinta oli lähellä kuvan pintaa, mutta vartaan sisus oli mehukkaan punertava. Sellaiseen kun päätyisi niin oishikatta-asteikolla oltaisiin muualla kuin 3/5:ssa.

Ruokablogaajien pikkujoulut

2011-10-29T00:08:00.001+01:00

Viikko sitten lauantaina vietettiin ruokablogaajien pikkujouluja ravintola Manalassa. Tapasimme Ketun keittiön väen Hauessa, josta siirryimme ratikalla Manalaan.

Manala

Manala on tunnettu hyvästä ruoastaan ja siitä, että sen keittiö on aikaiseen asti auki. Paikka lienee Helsingin ainut ruokaravintola, josta saa pikkutunneille asti ruokaa. Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia Manalassa, mutta monet moittivat jyrkästikin sen palvelua eikä homma kovin tyylikkäästi mennyt tällä kertaa: toinen pöytäseurueistamme joutui odottamaan laskuaan varsin pitkään kun taas meillä kaikki toimi riittävän sujuvasti.

Manalan keittiön ruokaa voi nauttia myös St. Urho's Pubin, joka on minulle mieluisampi paikka, puolella. Manalan lounasta olen kokeillut kerran ja se osoittautui mainioksi peruslounaaksi.

Ruoka

Alkuruoaksi aurajuustovalkosipulietanoita kolmeen pekkaan. Oikein maukasta.

Urhon pannu on runsas ja hyvä annos. Ei pieninälkäisille kuten minä, mutta pakkohan tätä oli kerran elämässään kokeilla. Voin suositella.

Vihreäsilmäisen daamin valinta oli negro-pizza: salamia, ananasta ja aurajuustoa. Päälle raakaa valkosipulia. Pyysin pientä maistiaista todeten, että pizza ansaitsee hänen kehunsa.

Lagerin roudaaminen rapakon yli kuulostaa kummalliselta ja turhalta, mutta Brooklyn Breweryn lagerilla on selkeästi oma luonteensa.

Pikkujoululahjat: kompostoituva ja konepestävä liina kuulostaa ristiriitaiselta yhdistelmältä. Se tulee kuulemma tarpeeseen... Minäkö muka laiska siivoamaan? Toisesta paketista löytyi mustekalaa omassa liemessään, josta minulle tuli välittömästi mieleen, että ai, musteessako? Näemme kun purkki avataan mistä on kyse. Kiitokset paketeista!

Lopuksi kiitokset järjestäneelle blogille: meillä oli hyvä ilta vaikka emme jatkoille jaksaneetkaan.

Muualla verkossa

Blogeja on tullut seurattua heikosti sillä kannibalisoin pöytäkoneestani virtalähteen tietokoneeseen, jonka on pakko toimia ja tämä näkyy muun muassa siinä, että RSS-lukijan datat ovat koneessa, joka ei toimi, mutta seuraavat blogaukset olen huomannut:

Kulinaarimuruja
Red Head and the City
Sillä sipuli

Inkivääritee

2011-10-22T13:37:00.000+01:00

Inkiväärifriikki ei ollut pahoillaan saadessaan lentsuisena eteensä mukillisen höyryävää inkivääriteetä.

Tarvitset

1 l vettä
runsaasti tuoretta inkivääriä kuorittuna ja lohkottuna

Kiehauta vesi, lisää inkivääri. Hauduta.

Hautumassa.

Kommentit

Hyvää. Toisin kuin tavallinen tee tämä toimii myös kylmänä. Jos kehitysideoita kaipaa niin ehkä tätä voisi terästää jollakin? Kiitokset sinne jonnekin Atlantin yläpuolelle.

Härkää thaimaalaisittain

2011-10-16T19:50:00.002+01:00

Hämmentävä spektaakkeli: Äijäruokallassa on lautasliinat ja vieläpä kankaiset sellaiset.

Alunperin ruoaksi piti olla Kit Chanin kirjasta Klassinen thai-keittiö peräisin olevaa ruokalajia Naudanlihaa osterikastikkeessa, mutta ruokaostoksilla olin täysin vakuuttunut siitä, että kotona on osterikastiketta. Ei ollut, joten reseptiä piti hiukan säätää: vaihdoin osterikastikkeen riisivinietikkaan ja lisäsin sitruunaruohoa. Lisäksi enemmän kuin puolitin ohjeen ja laitoin chilin ruokaan jo inkiväärin ja valkosipulin seurassa kun alkuperäisessä reseptissä chili käytetään koristeluun.

Tarvitset

kahdelle

205 g naudan ulkofilettä
1 rkl soijakastiketta
½ rkl maissijauhoja
1 sitruunaruoho
neutraaalia ruokaöljyä wokkaamiseen
1 valkosipulin kynsi siivuina
1 punainen chili siemenet poistettuina ja siivutettuna
2½ cm tuoretta inkivääriä kuorittuna ja julienneksi leikattuna
6 ruskeaa herkkusientä puolikkaiksi leikattuna
½ tl sokeria
1 rkl riisiviinietikkaa
½ tl kevätsipulia pieninä paloina
vastajauhettua mustapippuria

Leikkaa liha poikkisyin ohuiksi viipaleiksi ja sen jälkeen vielä ohuiksi suikaleiksi. Sekoita soijakastike ja maissijauhot kulhossa, lisää liha, poista sitruunaruohosta uloimmat lehdet ja leikkaa se muutaman sentin pätkiksi, lisää kulhoon, sekoita hyvin ja anna marinoitua 1-2 tuntia. Poista sitruunaruoho kulhosta.

Kuumenna puolet öljystä wokissa, lisää valkosipuli, inkivääri ja chili ja kuullota kunnes aromit irtoavat. Lisää joukkoon liha ja irrota lihasuikaleet hyvin toisistaan. Kypsennä 1-2 minuuttia. Nosta pannun sisältö kulhoon ja jätä odottomaan.

Kuumenna loppu öljy wokissa, lisää sienet ja kypsennä niitä hetki.

Kumoa kulhon sisältö takaisin wokkiin ja sekoita. Lisää etikka, sokeri ja mustapippuri. Sekoita hyvin. Lisää kevätsipuli ja sekoita vielä kerran.

Tarjoile jasmiiniriisin kera.

Kommentit

Ruokalajista tuli tasapainoinen, sopivan tulinen ja jasmiiniriisi sopi hyvin lisukkeeksi. Ruokaseurana ilahduttaneen Vihreäsilmäisen daamin kommentti oli:"Hyvää. Sopivan tulinen, mutta todella tulisen ruoan ystävä haluaisi tulisuutta enemmän." Oishikatta 4/5.

Vesipiippu

2011-09-30T11:58:00.004+01:00

Äijäruokalassa on ollut harvinaisen hiljainen jakso, mutta hengissä täällä ollaan vaikka elämä on vienyt lujaa kohti miellyttäviä aikoja. Tämä blogaus kertoo eräästä kesän miellyttävästä asiasta.

Eräissä kesän puutarhajuhlissa päädyin vesipiippurinkiin pössyttelemään. Toimitus on mukava ja sosiaalinen, ihmisiä yhdistävä. Edellä mainittu wikipedian artikkeli kertoo, että vesipiipussa poltetaan yleensä kannabista, mutta minä olen nähnyt poltettavan vain mietoja, maustettuja tupakoita. Pilvi minua ei kiinnostaisi vaikka se olisi laillistakin sillä sen tuoksu on epämiellyttävä.

Kesän piippuringissä eräs vieraista kertoi kuinka kaveriporukan matkalta kaikki olivat tuoneet piipun - paitsi hän itse, koska tiesi että jäisi täysin koukkuun. Tämä keskustelu palautti mieleeni sen, että olin halunnut jo vuosia itselleni piipun ja koska ystäväni olivat sattumoisin juuri silloin Lähi-Idässä lähetin viestin, että jos piippu kävelee vastaan ja jos tuomisesta ei ole liikaa vaivaa niin olisin kiitollinen.

Muutama päivä sitten sain meilin, että piippu oli löytynyt ja kävin hakemassa sen. Vielä kerran tuhannet kiitokset. Nyt se on tuossa kasattuna, pidän siitä, mutta koukkuun en ole ajatellut jäädä.

Katsomon lounas

2011-09-11T14:13:00.003+01:00

Katsomossa kävin ensimmäisen kerran joulukuussa ja tämän vuoden aikana olen toteuttanut uhkaukseni käydä siellä lounaalla ja siellä on tullut käytyä varsin usein. Katsomo kuuluu niihin lounaspaikkoihin, jossa pitää käydä jonkin aikaa ennenkuin lounaslistaa katsomalla osaa sanoa, että tänään kannattaa mennä, jotta saisi omaan makuunsa sopivaa ruokaa, mutta kun sen on oppinut niin tiedossa on hyvä lounas.

Lounasvaihtoehtoina ovat buffet, juustohampurilainen, kasvishampurilainen ja caesar-salaatti. Buffetiin kuuluu salaattipöytä, jossa ei valitettavasti kerrota mitä mikin on - tämä on yllättävän yleistä ja ikävä asia allergikoille. Minä olen pitänyt silloin kun olen kaivannut eurooppalaista ruokaa.

Café Tin tin tango

2011-09-05T16:39:00.001+01:00

Annos Tintin, minun kevyt lounaani. Teetä, tuoremehua ja croissant marmeladilla.

Café tin tin tango on tullut vuosien varrella käytyä muutaman kerran; treffeillä ja haukkaamassa jotain pientä. Viimeksi kävin siellä ystäväni kanssa "aamiaisella", joka oikeastaan oli lounas: kahvilan aamiastarjoilu kun jatkuu koko päivän.

Ystäväni runsaampi annos eli ruispala. Kahvia tai teetä, tuoremehua, sämpylä, ruissämpylä, voita, kinkkua, juustoa, kurkkua, tomaattia, kananmuna, luonnonjogurttia, hunajaa ja omenaa.

Pidin omasta annoksestani ja ystävänikin annos oli kuulemma hyvä. Paikka on tunnelmallinen ja erityisesti muistan kerran, jolloin istuin katetulla terassilla leppeässä kesäsateessa. Juomavettä hakiessa saa olla hivenen varovainen sillä hanasta saa helposti hiukan liikaa vettä. Hiukan as in British understatement. Erikoisuutena kahvilassa on paitsi A-oikeudet ja sauna niin myös pesula. Väkevien hyllyyn en ole tutustunut, mutta laadukkaitakin juomia hyllyiltä löytyy.

Äijäruokala suosittelee.

Croissant marmeladilla oli minulle uusi ja miellyttävä kokemus ja inkiväärifriikin mieleen tuli, että olisiko liian perverssiä tehdä inkiväärillä maustettua marmeladia tähän tarkoitukseen?

Kebab

2011-09-04T11:10:00.000+01:00

Kotikebabia on pitänyt tehdä jo pitkän aikaa ja reseptin lähteen on pitänyt olla persialainen keittokirjani, josta en ole kokannut vielä yhtään mitään, mutta kun ystäväni ruokkimisesta jäi yli noin 700 g karitsanjauhelihaa, joka piti käyttää johonkin, muistin Sillä sipulin kebab-ohjeen. Vaihdoin melkein kaikki raaka-aineet, mutta perusohjetta noudatin lähes sinnepäin.

Tarvitset

700 g karitsanjauhelihaa
2 tl vastajauhettua mustapippuria
2 tl paprikajauhetta
2 tl jeeraa
2 tl korianteria
1 tl chilijauhetta

Vaivaa ainekset tasaiseksi ja muotoile seoksesta halkaisijaltaan noin 3 cm pötkö. Kääri kolminkertaiseen folioon ja paista pötköä 4 tuntia 100 °C uunissa. Jäähdytä jääkaappikylmäksi ja leikkaa siivuiksi.

Kommentit

Sillä sipulin toteutukseen verrattuna maustoin selkeästi enemmän arabityyliin ja leikkasin lihan siivuiksi enkä pitkiksi suikaleiksi, jotta liha olisi helpommin syötävää. Lopputulos oli maittava. Oishikatta-arvion jätän siihen kun teen ensimmäisen oman kebabini.

Hieman kummallista on se, että vaikka seuraan useita blogeja jatkuvasti niin lainaan niistä reseptejä hyvin harvoin. Tässä voisi skarpata, aloitan tästä.

Moles Landlords Choice

2011-09-03T06:42:00.002+01:00

Black Doorissa tuli bongattua Ardbeg Alligatorin ohella Moles Breweryn Landlords Choice real ale, joka osoittautui miellyttäväksi portteriksi. Panimon sivut on valitettavasti tehty niin, että suoraa linkkiä oluisiin ei voi tehdä. Kiitos nyt taas käytettävyydestä, mutta sivujen navigaatio on sentään onneksi selkeä ja oluen kuvaus löytyy helposti. Oikein miellyttävä olut.

Muualla verkossa

RateBeer

Ardbeg Alligator

2011-09-02T16:23:00.000+01:00

Aivan sattumalta olin ilmeisestikin ensimmäinen suomalainen asiakas, jonka tulppaanilasiin kaadettiin Suomessa Ardbeg Alligator -viskiä. Perusversio, Ardbeg 10, ei minua juuri sytytä, mutta Ardbegiltä löytyy myös hienoja tuotteita ja Alligator osoittautui yhdeksi niistä. Savuinen, voimakasluonteinen. Äijäruokala suosittelee.

Helsingistä sitä saa ainakin Black Doorista ja Alligatoria on tulossa myös Alkon tilausvalikoimaan, mutta huomattavasti huokeammaksi tulee 8 €/2 cl ravintolassa kuin pullollinen Alkossa.

Muualla verkossa

Arvostelu

Yakiniku

2011-09-01T18:40:00.000+01:00

Yakiniku ei ole äijäruokalassa kovin yleinen ruokalaji, mutta sitä tulee silloin tällöin tehtyä. Wikipedian kanssa olen eri mieltä siitä, mitä sana tarkoittaa: Wikipedia puhuu grillaamisesta, mutta minusta yaki tarkoittaa myös paistamista ja paahtamista.

Tällä kertaa päätin kokeilla lisukesalaattiin käyttämääni wasabi-yuzu-kastiketta yakinikukastikkeena.

Tarvitset

naudan ulkofilettä
kaksi kesäsipulia
wasabi-yuzu-kastiketta
maultaan neutraalia öljyä

Ota liha vähintään puoleksi tunniksi lämpimään. Leikkaa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi jo kylmänä. Viipaloi sipuli. Kuumenna öljy wokissa ja lisää sipuli. Kypsennä, mutta älä anna ruskistua. Töni sipuli wokin reunoille. Lisää lihaviipaleet vähän kerrallaan - tarkoitus on paistaa, ei keittää, lihaviipaleet. Nostele valmiit lihaviipaleet wokin reunoille. Kun kaikki liha on paistettu nosta viimeisetkin viipaleet wokin reunalle ja kaada kastiketta wokin reunaa pitkin. Sekoita.

Kommentit

Ei, tämä ei toiminut, oishikatta 1/5.

Kun näin nämä lautaset se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

© OttawaAC, Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported

Ruoanlaittopuikot ovat suomalaisessa kotikeittiössä harvinainen näky, mutta suosittelen kokeilemaan varsinkin jos puikot ovat ruokailuvälineinä tuttuja. Erittäin näppärät tällaisen ruoan tekemiseen.

Loppukevennys

Sain tuliaisia Finncon 2011 tilaisuudesta. Kiitos!

Roquefort 8

2011-08-29T22:15:00.001+01:00

Kun tekee mieli tummaa trappistiolutta niin äijäruokala suosittelee Rochefortin trappistiluostarin Roquefort 8 -olutta.

Muualla verkossa

RateBeer

Sake no mushiyaki

2011-08-25T17:29:00.003+01:00

Sake no mushiyakia olen tehnyt aikaisemminkin, mutta kehittelemäni resepti ei ollut oikein mieleeni, joten kun ystäväni pyysi minua kokkaamaan hänelle ehdotin sake no mushiyakia päästäkseni kokeilemaan uudelleen. Lisukkeeksi päätimme tehdä salaattia vaikka se ei perinteistä japanilaista ruokaa olekaan.

Kävin hankkimassa Tokyokanista miriniä, soijakastiketta ja samalla tuli hankittua wasabi-yuzy-kastiketta salaattia varten ja löysin mielettömän kauniit japanilaiset lautaset.

Tarvitset

Kahdelle

2 furi-jio-suolattu lohiviipaletta
4 rkl sakea
4 rkl soijakastiketta
2 rkl sakea
2 rkl miriniä
pari pientä kesäsipulia varsineen

Levitä alumiinifolio uunipellille. Leikkaa kesäsipulin varret parin sentin pätkiksi ja itse itse sipuli ohuiksi siivuiksi ja levitä siivut ja pätkät foliolle pediksi, jolle lohipala mahtuu. Levitä sipulipedin päälle 2 rkl sakea ja 2 rkl soijakastiketta ja pane lohiviipale pedin päälle. Lisää kalan päälle 1 rkl sakea ja 1 rkl miriniä. Kääri folio tiiviiksi paketiksi. Toista sama toiselle lohipalalle.

Siirrä paketit jääkaappiin marinoitumaan 15 minuutiksi samalla kun lämmität uunin 200 °C. Paista 15 minuuttia uunissa.

Kommentit

On aina hieman pelottavaa kokata ensimmäisen kerran elämässään jolle kulle, jolle ei ole koskaan kokannut, mutta tästä tuli olennaisesti maukkaampaa kuin edellisellä kerralla, joten oishikatta 4/5.

Lisukesalaatti

rasiallinen kirsikkatomaatteja
kurkku
pari pientä kesäsipulia
wasabi-yuzu-kastiketta

Leikkaa sipulit viiplaiksi ja laita kylmään veteen 10 minuutiksi. Kuivaa talouspaperin päällä. Operaatio leikkaa sipulista jonkin verran terää pois.

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi. Leikkaa kurkku puikoilla syötäväksi paloiksi. Sekoita sipuli, tomaatit ja kurkku. Lisää kastiketta vähän kerrallaan makua jatkuvasti tarkistaen.

Kommentit

Jos kurkku olisi ollut laadukkaami tällekin voisi sanoa oishikatta 4/5, mutta jäädään nyt tasolle 3/5 kitkerähkön kurkun vuoksi.

Wasabiuuniperunat

2011-08-21T21:13:00.003+01:00

Elokuun ruokahaasteen ruokahaasteen aihe on wasabi, joka tosin ei ole yleensä wasabia vaan piparjuuren ja sinapin sekoitusta aidon korkean hinnan vuoksi. Olen maistanut myös oikeaa wasabia, mutta en valitettavasti rinnakkain feikin kanssa, mutta aidosta jäi mielikuva, että feikki on oikein hyvä feikki.

Perunoihin päädyin, koska nostin tänään plantaasilta viimeiset timot.

Tarvitset

3 timoperunaa
1 dl hyvää oliiviöljyä
2 tl wasabi-jauhetta
1 tl suolaa
valkopippuria

Kuumenna uuni 200 °C. Sekoita öljy ja mausteet. Puhdista perunat ja leikkaa ne 3 mm siivuiksi ja levitä siivut uunivuokaan ohueksi kerrokseksi. Valele mausteöljyllä. Paista runsaat puoli tuntia.

Kommentit

Tämän piti olla hieman kipeä idea, mutta yllätyksekseni tästä tuli aivan mainiota. Oishikatta 4/5. Kuka opettaisi minut rakentamaan annokset kauniisti?

Ravintola Alakerta

2011-08-14T10:20:00.007+01:00

Sain tuttavan kanssa idean mennä moikkaamaan tuttua tarjoilijaa Nosturin Alakertaan. Fiksut ihmiset olisivat tässä kohtaa vaihtaneet puhelinnumeroita, mutta sovimme vain tapaavamme Old Anchorin edessä. Ja miten kävikään: kaverille sattui pieni haaveri, myöhästyi, ja meni suoraan Nosturille. Minä mietin mitä teen, odotanko Ankkurissa vai menenkö Nosturille. Päädyin vähemmän nerokkaasti syömään Ankkurissa (se juureslihapata oli hyvää). Kaveri soitti ja ilmoitti olevansa Nosturilla, sain reittikuvauksen ja siirryin sinne.

Ympäristö on vanhaa satama-aluetta ja tietty teollinen ilmapiiri on viehättävä. Kesäisenä päivänä oli mukava seurata terassilta kuinka hinaajat Artemis ja Atlas lähtivät tehtäviinsä merelle. Pirtsakasti maustettu sienikeitto vaati normaalia enemmän leipää seurakseen, mutta se oli oikein maukasta. Kävin pari päivää myöhemmin syömässä siellä uudelleen ja olin jälleen tyytyväinen kohtuuhintaiseen ja maukkaaseen lounasbuffettiin.

Paikkasimme eri ravintoloissa syödyn yhteisen lounaan perinteisessä merimiesravintola Salvessa, jossa söimme Salven leivän, joka osoittautui hyväksi. Ravintolalla on paljon historiaa ja siinä pitää käydä uudelleenkin ja kirjoittaa siitä oma blogaus.

Kameraa ei ollut mukana, joten kuvien laatu on mitä on. Pitää todellakin hankkia digipokkari koska en näköjään jaksa raahata digijärkkäriä neljine objektiiveineen joka paikkaan.

Satamajäänmurtaja Turso löytyy Nosturin läheltä.

Hinaajat Artemis ja Atlas.

Hietalahdesta löytyy useita teräspalloja, yksi kuulemma jopa jonkun ravintolan käytävältä.

Terassilla istuessa nosturi on melkein sylissä.

Kalkkunoista

2011-08-10T15:31:00.004+01:00

Kalkkuna ©Lupin, GNU Free Documentation License

Kalkkunoiden huonosta kohtelusta kuljetusten aikana on joutunut lukemaan vuosikausia uutisia, joissa on usein mainittu HKScan, mutta hämmennyksekseni jotain asioille voi myös tapahtua. Oikeusvaltiossa ollaan luonnollisesti syyttömiä kunnes toisin todistetaan, mutta HKScan on uutisten perusteella saanut toistuvia huomautuksia eläinlääkäreiltä kalkkunakuljetuksista. Hyvä, että asia tutkitaan.

Pidän kalkkunasta, mutta en ole syönyt sitä pitkään aikaan näiden uutisten vuoksi.

EDIT: uusi uutinen aiheesta Kalkkunakuljetusten järjestelystä vastanneen rikossyyte nurin

Pacifico

2011-08-07T15:59:00.005+01:00

Tänään piti mennä Lapin Kulta Solar Kitcheniin syömään ruokablogaajaporukalla, mutta paikka oli suljettu ilmeisesti pilvisen sään vuoksi. Ensi viikon sääennustekaan ei näytä houkuttelevalta: pilvipoutaa maanantaina, loppuviikko sadetta, joten aurinkoruoka taitaa jäädä kokematta.

Keksimme suunnitelma B:ksi käydä brunssilla Hesarilla sijaitsevassa ravintola Pacificossa, jonka minun ikäpolveni tuntee Marionettina: paikkana, johon mentiin jatkoille koska kaikki muut paikat olivat jo kiinni.

Pacificon korkeat portaat olivat tutut, mutta siihen yhtäläisyydet loppuivatkin. Paikka on nyt tunneltamaan aivan erilainen (se ei ole vika), mutta ei erityisen viehättävä ja musiikki on liian kovalla ja se häiritsee keskustelua.

Itse brunssi osoittautui 9,95 € hinnan huomioon ottaen asialliseksi vaikka pieniä puutteitakin oli: pudotin veitseni vahingossa lattialle ja mennessäni hakemaan uutta veitset olivat loppuneet ja koko vierailun ajan sinappikulhossa oli salaatinlehti. Henkilökunnalla oli selvästi liian kiire korjata tällaisia asioita. Hanassa on Olvin Sandelsia, selvästi parasta suomalaista ison panimon vaaleaa lageria. Pisteitä siitä.

Me menimme ravintolaan kello 12 ja pian sen jälkeen jono oli jo niin pitkä, että olisin ehdottanut muualle siirtymistä. Menisinkö uudelleen? Sopivassa tilanteessa kyllä.

Ja lopuksi, tietysti, kiitokset niille, jotka käyttivät energiaa tämän järjestämiseen.

Highland Park 21

2011-08-07T08:15:00.003+01:00

Eilen oli tarkoitus mennä Helsingin Slut Walkille - aika lailla samasta syystä kuin kävin myös Pridessä: ihmisoikeudet ovat minulle iso juttu vaikka paha setä olenkin. Yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista on oikeus koskemattomuuteen. Tämäkään ei ole tietenkään yksioikoista koskemisen ollessa osa sosiaalista elämää, mutta asioilla, joita voi tehdä on rajansa.

Olisin ehkä lähtenyt Slut Walkille senkin jälkeen kun selvisi, että tuttujen, joiden piti tulla mukaan, olivat joko muualla tai jäivät nauttimaan kotiin vapaapäivästä, mutta sitten ystävältäni, jota tapaan hyvin harvoin, tuli viesti, että hän haluaisi tavata. Ehdotin tapaamispaikaksi Black Dooria koska siellä on tällä hetkellä hanassa olutta, jota halusin maistaa: Stadin panimon Chinookia. En olisi mennyt ellei ammattilainen olisi sitä suositellut sillä panimon uudempi tuotanto ei ole minua innostanut. Esimerkiksi Pienet panimot - Suuret oluet -festareilla kimpassa juodut neljä pullollista olutta olivat kaikki ylivahvoja ja maistuivat samalta epämiellyttävän tunkkaiselta riippumatta oluen väristä ja siitä mitä etiketissä luki. Seurueessa oli myös ihmisiä, jotka pitivät niistä, mutta minulle ei uponnut.

Chinook osoittautui miellyttäväksi, hieman keveäksi olueksi, joka palautti uskoni siihen, että Stadin panimo osaa vieläkin tehdä oluita, jotka sopivat minun suuhuni. Viimeinen tankki on menossa, joten jos haluatte maistaa teillä on kiire.

Tapaamisen helmi oli kuitenkin 21-vuotias Highland Park. Tasapainoinen, hieno viski. Hinta, 10 € 2 cl nikotutti, mutta oli se sen nautinnon arvoista. Äijäruokala suosittelee.

Tampereen teatterikesä

2011-08-05T08:27:00.006+01:00

Tammerkoski. © M62, lisenssi cc-by 2.5.

Äijäruokalalla oli eilen ilo ja kunnia telakoitua Tampereen teatterikesään sen verran, että pääsin siivellä katsomaan prahalaisen Dejvické divadlo'n lauluharjoituksia. Pohdin hieman mielessäni mitä saisin irti tilaisuudessa, jonka kieli on tshekki, josta tunnen ainoastaan sanan pivo. Ei se haitannut. Ihmisten seuraaminen ja laulujen kuunteleminen piti minut haltioituneena 2½ tuntia.

En lähde julkisesti kommentoimaan tarkemmin tuota varsin yksityistä tilaisuutta muuten kuin toteamalla, että prahalaisteatterista löytyy upeita lauluääniä. Jos pääsette katsomaan niin menkää ihmeessä tuonne.

Olutmielessä matka sen sijaan ei sujunut hyvin: neljä ravintolaa, neljä pilaantunutta hanaolutta. Kolme näistä oli yhdessä olutravintolassa. Ensimmäinen kyseissä paikassa oli niin off, että siitä oli pakko valittaa (henkilökunta oli samaa mieltä kanssamme) ja saimme uudet juomat tilalle, mutta kun niidenkin tila oli vähän niin ja näin vaihdoimme paikkaa kauniin Tammerkosken rannalla olevaan teatteria vastapäätä olevaan irkkupubiin. Siellä oluet olivat kunnossa ja ruokalistakin näytti kiinnostavalta.

Harjoitusten jälkeen päädyimme ravintola Telakkaan, jonka listalta tilasin cajun-lohen, joka vastasi oikein hyvin käsitystäni cajun-ruoasta: napsakasti tulista, mutta ei liian tulista. Kala oli myös kypsyysasteeltaan sopivan mehevää. Äijäruokala suosittelee.

Toast skagen

2011-07-31T09:41:00.000+01:00

Ystäväni palasi juuri Tanskasta ja meilasi käyneensä muun muassa Skagenissa. Mitä tapahtuu katkaravuista pitävälle ruokablogaajalle? Syntyy pakkomielle saada toast skagen. Mielenkiintoista ruokalajissa on paitsi herkullinen maku niin myös se, että useat lähteet kutsuvat ruokalajia ruotsalaiseksi vaikka nimi tulee tanskalaiselta kaupungilta. Googlaamalla löytyi kuitenkin selitys: Toast Skagen kertoo, että annoksen kehitti ruotsalainen ravintoloitsija Tore Wretman. Verkosta löytyy varsin erilaisia reseptejä ja tässä on yksi lisää.

Resepti syntyi synteesinä ravintolakokemuksista ja verkosta löytämistäni Guardianin ja Hesarin resepteistä.

Tarvitset

kahdelle

170 g kuorittuja katkarapuja
ruohosipulia
tuoretta tilliä
2 rkl neitsytoliiviöljyä
3 rkl ranskankermaa
ripaukset valkopippuria ja suolaa
2 isoa paahtoleivän palaa
voita
kovaksi keitetty muna
2 sitruunalohkoa
muikunmätiä

Valuta katkaravut ja siirrä kulhoon. Hienonna ruohosipuli ja siirrä kulhoon. Hienonna suurin osa tillistä, mutta jätä kaksi tupsua koristeeksi. Lisää kulhoon tilli, oliiviöljy ja ranskankerma. Mausta pippurilla ja suolalla. Sekoita varovaisesti, jotta katkaravut eivät rikkoutuisi.

Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja lisää voi. Paahda leivät.

Siirrä leivät lautasille, levitä katkarapuseosta leiville, halkaise kananmuna pitkittäin kahtia ja aseta puolikkaat katkarapujen päälle. Koristele mädillä ja tillitupsuilla. Lisää sitruunalohkot lautasille.

Kommentit

Kahdelle tarkoittaa sitä, että tein tätä kaksi kertaa saman päivän aikana. Ensimmäisellä kerralla oli päivä ja sain siedettävän kuvan, mutta ensimmäisellä kerralla unohdin lisätä mädin. Toisen kerran tein yöpalan noin kahdelta yöllä (vuorokausirytmini sekoaa täysin aina kun olen lomalla) ja silloin kuvista tuli hämärässä suttuisia, joten kuvassa on mäditön versio.

Leivät voisi tietysti paahtaa myös leivänpaahtimessa, mutta pannulla voissa tulee parempaa. Varovainen pitää olla, sillä kuumalla pannulla voissa saa helposti aikaan karrelle palaneen leivän. Minulle ei tietenkään ole koskaan käynyt niin. Tällä kertaa onnistuin tuhoamaan yöversiossa yhden leipäviipaleen niin, että se päätyi biojätteeseen.

Kumpikin versio oli maukas. Oishikatta 4/5.

Muualla verkossa

Guardian: Jamie Oliver's Swedish Skagen recipe
Helsingin sanomat: Resepti: Toast Skagen

Olutfestareiden satoa

2011-07-31T08:30:00.005+01:00

Suuret oluet - Pienet panimot -festarin sadosta jäi mieleen muutama asia. En pidä maistamistani juomista päiväkirjaa vaikka tiedän oikein hyvin, että pitäisi, jotta muistaisi vielä vuoden päästäkin mistä on pitänyt. Laatu oli pääosin kohdallaan, hiukan rumiakin voisi puhua, mutta tein sen jo paikan päällä.

Pöydässämme kävi kahteen kertaan kirkasta viinaa, mutta minulle riitti pelkkä nuuhkaisu ja mielessä oli kiinalainen hirssipontikka. Kiinaviinaa voisin jopa vieläkin ottaa nostalgiasyistä napsun vaikka tiedän, että seuraavana päivänä sen täyteläinen maku (paloöljyä, hammastahnaa, minttua) nouseekin röyhtäisyjen mukana takaisin suuhun.

Suurin ilahduksen aihe oli se kuinka monet pienpanimot tekevät nykyään siideriä. Pari maistamaani olivat laadukkaita englantilaistyyppisiä siidereitä; maailmalta löytyy parempia ja monipuolisempaa mutta pienpanimoiden siiderit voittavat mennen tullen isojen suomalaispanimoiden siiderit, joista suurta osaa voi kutsua siidereiksi vain sen takia, että sanalla siideri ei valitettavasti ole alkuperäsuojaa.

Erikoinen tuttavuus oli saarenmaalaisen Taakon sahti, joka oli aivan erilaista kuin suomalainen sahti. Ulkonäön perusteella sitä ei olisi edes olueksi uskonut, pikemminkin laihaksi ananasmehuksi. Se ei vienyt sydäntäni, mutta aivan hyvää se oli.

Sivujuonteena täytyy todeta, että Wotkinsin karhumakkara maistui oikein hyvältä. Jos törmään siihen kaupan hyllyllä paketti taatusti takertuu mukaan.

St. Louis Kriek Pepsillä

2011-07-29T17:41:00.004+01:00

Ihmettelin hieman kun kantis tilasi vieressäni punaviiniä Pepsi Maxilla - köyhän sangriaa kuulemma - mutta siitä syntyi keskustelu, jossa henkilökunta mainitsi, että St. Louis Kriek Pepsillä maistuu aivan Dr. Pepperiltä. Ajatus nostatti sen verran paljon kulmakarvoja, että pakkohan sitä oli kokeilla. Ja tosiaan, lopputulos muistutti Dr. Pepperiä, jota en tosin ole tainnut tällä vuosituhannella juoda, mutta Dr. Pepperin maku on niin omalaatuinen, että ei se ole täysin unohtunut. Pikkupullo olutta, 3 dl pullo Pepsiä ei aivan mahdu tuoppiin. Muutama jää ja erikoinen juoma oli valmis. Yhden joi mielellään, toinen ei uppoaisi. Kiitos, henkilökunta. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään tehdä moista sekoitusta vaikka shandystä olen kuullutkin.

Kemikaalikanaa

2011-07-29T08:31:00.002+01:00

Hesarissa oli juttu Kemikaalikanaa. Oluttölkkiä ei tosiaan ole suunniteltu grillausta varten, mutta omat ennakkoluuloni sanovat, että nyt ollaan (taas) kemikaalihysterian puolella: IIIIIIIIIIIIIKKKK! Olen tehnyt tätä oikein maukasta ruokalajia muutaman kerran usean vuoden aikana Jamie Oliverin innoittamana. Niihin kahteen kanaan minä varmasti kuolen.

Ja, mikä estää siirtämästä olutta vaikkapa rosteriseen tai keraamiseen suunnilleen 33 cl oluttölkin kokoiseen astiaan?

Linnakeikka

2011-07-28T03:40:00.003+01:00

Heidi & Fabio Duo. Kamera unohtui valitettavasti aamulla kotiin.

Joitakin vuosia sitten törmäsin pikkujouluissa Lime Hill Quartetin solistiin Heidi Lehmuskumpuun ja meille syntyi hämmentävän nopeasti luottamuksellinen ystävyyssuhde, jossa voi puhua aivan mistä tahansa. Aloin käymään Lime Hill Quartetin keikoilla, joista toistaiseksi vaikuttavin on ollut yhteiskonsertti Millhill Big Bandin kanssa alkuvuodesta 2010. Konsertin karonkasta muistan hämmästyksen siitä kuinka paljon useampi kymmen jazz-muusikkoa kertoo muusikkovitsejä ja sen kuinka kysyin big bandin johtajalta Kimmo Leppälältä:"Mikä on big band?" Sain kommentin:"Hyvä kysymys.", erittäin mielenkiintoisen varttitunnin esitelmän, mutta en oikeastaan vastausta.

Kun ystäväni lähti joksikin aikaa New Yorkiin hän piti läksiäisensä ravintola Jailbirdissä, jossa kävin silloin ensimmäisen kerran. Ravintolan hieman erikoinen nimi selittyy sillä, että ravintola on tehty Nokan eli entisen Katajanokan lääninvankilan tiloihin. Me, jotka olemme koukussa Mika Kaurismäen elokuvaan Arvottomat, muistamme kohtauksen, jossa Manne sanoo:Niin kuin kolme kuukautta Nokalla? Sama paikka.

Tällä kertaa syy vierailuun oli Heidi & Fabio Duon keikka: bossa novaa groove-maustein, joka pidettiin Jailbirdin tunnelmallisella terassilla. Olutvalikoimaan en alkuillan kuumuudessa edes vilkaissut, mutta hanasta löytyi Crowmoore-siideriä. 6,50 €/4 dl on Suur-Kallion hintoihin tottuneelle hieman arvokas, mutta kaupungin kalleimpiin alueisiin kuuluvassa Katajanokassa hinta on säädyllinen.

Duo esitti kaksi settiä kappaleiden kielten ollessa englanti ja portugali enkä hämmästynyt kun alkoi Summertime. Heidin jo ennestään hyvä lauluääni on kehittynyt sitten viime kuuleman ja Fabio de Oliveira osoittautui erinomaiseksi kitaristiksi. Tämä oli hyvä keikka.

Jailbirdin ruoka

En enää muista mitä söin ensimmäisellä kerralla Jailbirdissä, mutta hyvää kabinetissa nautittu ruoka oli. Tällä kertaa söimme varsinaisessa ravintolatilassa, jossa aluksi huomaa ilmassa vienosti leijuvan tiilentuoksun, joka ensin hieman häiritsee kadoten hetken päästä huomaamattomuuteen.

Ruokalajin valinta ei ollut helppoa, mutta päädyin lopulta annokseen, jossa oli paistettu lohimedaljonki, korvasienikastiketta, juureksia ja uuniperuna. Kalan kypsyysaste oli hyvä, juurekset sopivan al dente. Uuniperuna olisi mielestäni saanut olla hivenen kypsempi, mutta ei se raaka ollut. Erinomainen annos ja muutkin olivat tyytyväisiä annoksiinsa. Koska olen onnistunut laittamaan tänä vuonna pari kertaa sammakon suuhuni näytin Heidille etukäteen tekstini jotten tekisi sitä taas, mutta hän halusi vain lisätä kehuja omasta annoksestaan liha oli kerrankin oikea medium-, josta verta tihkui.

Palvelu hieman töksähti aluksi, mutta kun kommunikaatiokatkos oli käsitelty se oli hyvää. Tarjoilijoista jäi erityisesti mieleen sympaattinen hyvää suomea puhunut turkkilaismies.

Suuret Oluet - Pienet Panimot 2011

2011-07-27T13:21:00.004+01:00

Huomenna kello 12 alkaa Suuret Oluet - Pienet panimot tapahtuma (28.-30.7.2011). Veppisivua ei näytä pikaisella vilkaisulla löytyvän, mutta lättykirjasivu löytyy. Tulkaa tekin tutustumaan suomalaisiin käsityönä tehtyihin oluisiin, siidereihin ja viinoihin. Musiikkiakin on sitä kaipaaville tarjolla. Suosittelen käymään ensimmäisenä päivänä, jolloin kaikkea on vielä jäljellä, juomaan pieniä tuoppeja, jotta voi maistaa useampaa juomaa.

Mukaan ilmoittautuneet yritykset

Hollolan Hirvi, Hollola
Koskipanimo / Panimoravintola Plevna, Tampere
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila
Lakeuden Panimo / Mallaskoski, Seinäjoki
Lammin Sahti, Hämeenlinna
Malmgårdin Panimo, Loviisa
Nokian Panimo, Nokia
Panimoravintola Beer Hunter´s, Pori
Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
Stadin Panimo, Helsinki
Suomenlinnan Panimo, Helsinki
Teerenpeli Yhtiöt, Lahti ja Helsinki
Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki
Taako / Pihtlan Olut, Saarenmaa, Viro

Porterhouse Temple Bräu

2011-07-22T05:54:00.003+01:00

Uusi tuttavuus Porterhousen Temple Bräu on maistunut näin kesällä hyvältä minun suussani. Maukas, hieman sitruksinen vaalea lager. Myös muita Porterhouse oluita, joihin olen törmännyt (Red Ale, Hop Head ja erityisesti Plain Porter) voin suositella. Plain Porter tosin ei näin helteillä uppoa ainakaan minuun, mutta se on joka tapauksessa erittäin hyvä olut.

Muualla verkossa

RateBeer

Petit pois frais à la l'anglaise

2011-07-20T13:38:00.000+01:00

Pidän herneistä, mutta syystä tai toisesta tämä ranskalainen klassikko on jäänyt kokeilematta. Hyvin yksinkertaista: keitettyjä herneitä, mutta hieman huolellisemmin valmistettuna.

Tarvitset

1,3 kg hyvin pehmeitä, makeita, nuoria tuoreita herneitä
7-8 l vettä
1½ tl suolaa per vesilitra
suolaa ja valkopippuria
½-1 tl sirotesokeria
6 rkl voita nokareina

Kaada herneet kovaa kiehuvaan suolattuun veteen. Kuumenna vesi mahdollisimman nopeasti takaisin kiehuvaksi. Keitä hiljaa ilman kantta 4-8 minuuttia syöden silloin tällöin kokeeksi herneen.

Valuta herneet heti. Pane ne ja mausteet kattilaan ja kierittele niitä hiljaa kattilassa kohtalaisella lämmöllä niin, että kosteus haihtuu. Tarkista maku kaada herneet kuumalle vadille, lisää voinokareet ja tarjoa heti.

Kommentit

Keitettyjä herneitä. Hyvää. Liikaa valkopippuria. Oishikatta 3/5. Keitetyt herneet eivät ole ehkä maailman seksikkäin ruokalaji ja tästä ehkä olisi jäänyt blogaamatta ellen haluaisi kehaista hyvää tuotetta: olin jä päättänyt, että en enää ikinä ostaisi non-stick-paistinpannua kyllästyttäni siihen, että ne kestävät vuoden ja ovat sen jälkeen täysin kaput. Suurella epäluulolla ostin tarjouksesta Swiss Diamond -pannun, jota valmistaja muistaakseni mainostaa sanoilla virtuall indestructible. Valmistajan mukaan sen voi laittaa myös uuniin ja kerran olen kokeillutkin kokeillessani huonolla menestyksellä pommes annaa. Ostin myöhemmin toisen, isomman, normaalilla ja kalliilla hinnalla, mutta toistaiseksi olen tyytyväinen. Katsotaan viiden vuoden päästä uudelleen ovatko ne todella virtually indestrucible. Setä on vähän kyyninen, mutta katsotaan.

Ravintola Tori

2011-07-19T17:26:00.003+01:00

Ravintola Tori on pieni ja sympaattinen punavuorelainen paikka, jonka legendaariset jallupullat bongasin ensimmäisen kerran Kulinaarimuruja-blogista. Paikka on yleensä täynnä kun sinne yrittää mennä, mutta näin kesäaikaan tilaa on enemmän koska ihmiset ovat mökeillään ja terassi on auki.

Kastike on tosin vaihtunut, mutta annos on edelleen erinomainen. Ja sen saa myös pienempänä versiona mikä on hieno juttu. Äijäruokala suosittelee.

Ananasjuttu

2011-07-17T19:59:00.003+01:00

Idea tähän ruokaan syntyi eräästä todella "laadukkaasta" pubikeskustelusta. Pidän ananaksesta ja se sopii aika moneen asiaan, joista eräs on nopeasti pannulla pyöräytettynä syntyvä lisuke.

Tarvitset

1 cm paksuja naudan ulkofilepihvejä
merisuolaa
vastajauhettua mustapippuria
ananastuoremehua
maustevoita
ananaslohkon

Hiero pihvit suolalla ja mustapippurilla, laita astiaan ja peitä ananasmehulla. Anna marinoitua yön yli. Kuivaa ja paista haluamaasi kypsyysasteeseen. Tarjoa kesäperunoiden, maustevoin ja pannulla pyöräytetyn ananasviipaleen kanssa.

Kommentit

Setä tykkäsi. Hiukan arkista, mutta hyvää eli oishikatta 3/5.

Tiedusteluretki Suomenlinnaan

2011-07-16T08:28:00.004+01:00

Kuninkaanportin kivitauluja. Yksi niistä, "Ifrån ödemarker äro desse Vargskiärsholmar ombytte till ett Sveaborg. Eftervärd, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp." on lukemattomia kertoja Suomen sisäpolitiikassa toisteltu lause.

Suomenlinna oli helppo valinta kesälinnakiertueeni ensimmäiseksi linnaksi koska se on lähimpänä, oli kaunis kesäpäivä ja sain houkuteltua duunikaverin seuraksi. Kauppatorin rannasta nousimme Helsingin seudun liikenteen lauttaan ja aloitimme matkan, jonka virallinen tekosyy oli Suomenlinnan panimo.

On jollain lailla noloa, että Helsingin kauneimmassa kaupunginosassa sijaitsevan linnoituksen panimossa ei ole tullut käytyä koskaan aikaisemmin. Käväisy ravintolassa jäi terassilla nautituksi Tin Soldier -tuopilliseksi. Tin Soldier erottuu edukseen suomalaisista limusiidereistä ja jyrää ne 6-0. Läpijuostu ravintolatila vaikutti viehättävältä ja etukäteen silmäilemäni ruokalista vaikuttaa kiinnostavalta. Tuolla pitää käydä kesän aikana syömässä.

Matkalla ravintolasta Vesikolle kamera ilmoitti This card cannot be used. Eli joko runko tai kortti irtisanoi itsensä ja ravintolasta ei siksi ole kuvia. Sen vuoksi blogauksen kuvat on otettu kännykkäkameralla.

Vesikko

Suomenlinnasta löytyy Vesikko, Suomen ainoa olemassa oleva sotilaskäyttöön tarkoitettu sukellusvene, joka on laajemmissa piireissä vähän tunnetun sotaa edeltävän suomalais-saksalaisen yhteistyön eräs tulos. Versaillesin rauhansopimus oli kieltänyt Saksalta sukellusveneet, joten uudet oli pakko tehdä ulkomailla.

Suomenlinnan kirkko on hyvin harvinaislaatuinen. Ensinnäkin se on vanha ortodoksinen kirkko, jonka sipulit peitettiin nykyisellä ulkomuodolla. Siellä alla niiden rakenteita on yhä edelleen. Toiseksi se on yksi maailman kolmesta kirkosta, joka toimii sekä kirkkona että majakkana.© Tomisti Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton

Lokkien vierailu viereisessä pöydässä ei ole erityisen miellyttävää, mutta meren läheisyydessä niin voi käydä. Minkäs teet.

Nälkämme tyydytimme Pizzeria Nikolaissa, joka teki useammankin vaikutuksen. Aluksi palvelu oli tunnelmaltaan nihkeää ja ilmeisesti kielimuurin takia siideritilaukseni piti toistaa ennenkuin sain Strongbow-tuopilliseni. Ei mitään mistä ei olisi selvinnyt ja palvelu parani ajan mittaan ja viimeistään mielialan korjasi osittain venäläisittäin nimetyltä pizzalistalta puolitettuna tilaamamme katariina, joka oli rapeapohjainen ja maukas. Ei parasta ikinä -pizza, mutta keittiöön lähtivät kehut ja kiitokset.

Varjoina minä ja työtoverini. Mitäköhän tarkoitusta varten tuo "kulho" on tehty?

1809, Suomen sota. 1855, Krimin sota. 1906 lienee Venäjän ja Japanin sota. 1917/1918 on tietysti sisällissota, mutta mistä tulee vuoden 1937 ja Suomenlinnan yhteys? Espanjan sisällissota? Ei kai nyt sentään vaikka siinä suomalaisia vapaaehtoisia taistelikin. Mutta muutakaan en keksi.

EDIT: Ystäväni korjasi harhaluuloni. Kysymyksessä on vuoden 1937 Vallisaaren räjähdyksen muistomerkki.

Ilmailuvoimien lentokonetehdas Suomenlinnassa oli minulle uusi juttu.

Suomelinna oli myös Ruotsin saaristolaivaston tukikohta ja siellä on edelleen telakka ja satama, jossa on sekä huviveneitä että rannikkovartioston aluksia. Tukkien päät on varmasti maalattu valkoiseksi niiden suojelemiseksi kuivattamisen aikana, mutta sitä en ymmärrä miksi tukit on kuorittu raidallisiksi.

Suomenlinnan telakka. Kävelisinkö noilla lankuilla? Aseella uhattuna, kyllä, mutta muuten en tällä akrofobialla.

Telakalta rannelle kävellessämme bongasimme minulle täyden uuden ravintolan Valimon ja pysähdyimme siiderille, joka oli Crowmoore Dry hanasta. Mistä pisteitä: onhan se teollinen bulkkisiideri, mutta varsin hyvä sellainen. Näkemäni annokset olivat kauniita ja erään lautasellisen päällä oli täysin raaka kananmuna. Valimossa syömässä käymisestä tuli kesäprojekti.

Ihan oikeita puhelinkoppeja. Wau.

Mantereelle palattuamme bongasimme norjalaisen raakapurjeketsin. En muista moista takilointia aikaisemmin nähneeni. Mielestäni se ei ollut perspektiiviväärinkäsitys vaan totta.

Broadoak Kingston Black

2011-07-14T16:52:00.000+01:00

Kingston Black -omenoita © Andy Roberts Creative Commons Attribution 2.0 Generic

Tuttavan suosituksesta päädyin Black Dooriin - vai pitäisiköhän scififanin kirjoittaa Mustasta portista? - maistamaan real cideria. Broadoakin Kingston Black osoittautuikin miellyttäväksi tuttavuudeksi. Real ale on jo vanha juttu ainakin täällä Helsingissä, mutta real cider on vähemmän tiedostettu asia vaikka sitä saa säännöllisesti Black Doorin lisäksi ainakin Urkista. Minä pidin tästä erittäin paljon. Jos haluatte maistaa olkaa nopeita, sillä tynnyri kuulemma tyhjenee tänään tai huomenna.

Muiden kuin jalankulkijoiden kannattaa huomata melkoinen alkoholipitoisuus: 8,4 %.

Muualla verkossa

RateBeer

Habaneroinkiväärimaustevoi

2011-07-12T18:27:00.002+01:00

Pyrin tietoisesti välttämään liiallista chilin käyttöä, koska kapsasiini on addiktoiva aine. Mutta joskus pitää saada överit. Tällä kertaa syntyi habaneroinkiväärimaustevoi seuranaan naudan ulkofilepihvi, ryöpättyjä herneitä ja plantaasilta nostettuja timoja.

Tarvitset

170 g suolattua voita
muutama mustapippuri
kuivatun habaneron
2 cm tuoretta inkivääriä

Ota voi huoneenlämpöön ja anna sen pehmentyä kulhossa.

Hienonna mustapippuri huhmareessa ja siirrä kulhoon. Hienonna habanero huhmareessa ja siirrä kulhoon. Raasta inkivääri ja siirrä kulhoon. Sekoita tasaiseksi ja muotoile siitä folion sisällä pötkö. Anna kovettua jääkaapissa.

Kommentit

Miellyttävän tulista, maut tasapainossa, joten oishikatta 4/5. Jotain ystäväni kasvattamista habaneroista kertoo se, että keittiössä leijui pitkän aikaa jauhamisen jälkeen habaneron aromi.

Pinaattipekonipasta

2011-07-10T11:33:00.003+01:00

Viime vuoden elokuussa kävin kirkkonummelaisessa Bistro o matissa syömässä ja ihastuin heidän pinaattipekonipastaansa ja nyt kun plantaasilta saa omaa, taatusti tuoretta pinaattia, niin sitähän piti kokeilla.

Tarvitset

pekonia
pastaa
tuoreita pinaatinlehtiä
vastaraastettua parmesania
vastajauhettua mustapippuria

Ruskista pekoni. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan. Ryöppää pinaatinlehdet. Laita pasta lautaselle ja pekonia pastan päälle. Lisää parmesan, pippuri ja pinaatinlehdet. Suolaa ei tarvitse sillä sitä tulee pekonista riittävästi.

Kommentit

Hyvää, mutta jälkimaku oli mustapippurinen. Sitä tuli siis liikaa eli oishikatta 3/5.

Queso blanco

2011-07-10T03:06:00.000+01:00

Juuston tekeminen on ajatuksena kiehtonut minua jo pitkään, mutta tietoa sen tekemisestä on ollut vaikea löytää. Pubikeskusteluja Hauessa on käyty, juteltu blogaajakollegoiden kanssa ja kyselty kirjakaupoista kirjoja.

Ongelma poistui kun piipahdin Korkeavuorenkadulta Iso-Roballe muuttaneeseen Hobboksiin, josta paikkaa ihmetellessäni löysin Ricki Carrollin kirjan Home Cheese Making. Ajatuskin siitä, että voisi tehdä itse homejuustoja rokkaa! Bakteerikantoja saanee jostain verkosta (tai ehkä sen voisi "kopioida" kaupasta ostetusta juustosta?) kunhan googlaa, mutta yksinkertaisimmat reseptit ovat erittäin yksinkertaisia. Queso blancon resepti on yksi niistä.

Raaka-aineita löytyi suhteellisen vähällä vaivalla: raakamaitoa saa Helsingistä sekä Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä että Lasipalatsin Maatilatorista. Jälkimmäisestä löytyy lisäksi vuohenmaitoa eli maailma on kokeiluille suotuisa. Juustonjuoksutinta jouduin etsimään pidempään: Heimolan talon apteekista olisi saanut tilaamalla, Yliopiston apteekki kommentoi hämmästyksekseni "Ei valitettavasti kuulu valikoimaamme." mutta Stockmannin apteekin jääkaapista löytyi.

Tarvitset

3 l pastöroimatonta maitoa
2 dl etikkaa

Kuumenna maito 85 °C ja 87 °C välille. Sekoita säännöllisesti ettei maito pala pohjaan. Lisää etikka vähitellen maitoon. Jos haluat vähähappoisempaa juustoa voit nostaa lämpötilan 93 °C. Kun juusto on muodostunut kaada kattilan sisältö vauvanvaippaharsolla vuoratun lävikön läpi (ota hera talteen, sillä sitä voi käyttää vaikkapa leivontaan). Sido harso kiinni ja valuta useita tunteja tai kunnes juusto on rakenteeltaan haluttua.

Kommentit

Valutettuna juusto maistui happamalta, joka ei ollut yllätys etikan käytö vuoksi. Mutta maku oli miedon miellyttävä. Juusto jäi muruiseksi, joten se olisi varmaankin pitänyt puristaa kasaan ennen valuttamista. Jos jossain on oppimista niin tässä. Oishikatta 3/5, siis.

Oli mielenkiintoista seurata miten etikan lisääminen vähitellen vaikutti maidon koostumukseen. Tästä tulee mielenkiintoinen kulinaarinen matka.

Mistäköhän löytyisi kovien juustojen tekemiseen tarvittava juustoprässi? Omat käden taitoni kun eivät riitä.

Kesäkurpitsankukkatempura

2011-07-09T19:30:00.004+01:00

Kesäkurpitsan kukkien syöminen ei tullut mieleenkään ennen kuin luin Jamie Oliverin kirjoja ja vaikka plantaasilla kesäkurpitsoja kasvaakin niin kokeilematta on jäänyt. Tänään kuitenkin poimin mukaani kukan, joka on käsittääkseni hyvin huonosti säilyvä, joten ryntäsin suihkun ja lyhyiden päikkäreiden jälkeen kokkaamaan.

Tarvitset

2½ dl vehnäjauhoja
2½ dl jääkylmää vettä
1 luomumunankeltuaisen

Sekoita tempurataikina. Sen ei kuulu olla tasainen, joten aivan pieni hetki riittää.

kesäkurpitsankukan
5 dl maultaan neutraalia oliiviöljyä
1 tl sesamöljyä

Laita kattilaan öljyt ja kuumenna friteerauslämpötilaan. Pyöräytä kukka nopeasti frittitaikinassa ja upota kukka hetkeksi öljyyn.

Kommentit

Tästä tuli aivan mielettömän hyvää, joten harvinainen oishikatta 5/5.

Oikaisu: Dong Bei Hun lounas

2011-07-08T07:42:00.004+01:00

Korkeavuorenkadun alussa oleva Dong Bei Hu jää helposti huomaamatta sillä se on Eteläesplanadin sivukadulla.

Dong Bei Hun lounasta tuli kritisoitua taannoin rankalla näppäimistöllä. Ehkä upea illallinen oli jättänyt kohtuuttomia odotuksia tai sitten minulla oli vain huono onni. Ravintolalle pitää kuitenkin mielestäni antaa toinen tilaisuus ja Dong Bei Hun lounaiden kohdalla se on kannattanut. Esimerkiksi tänään syömäni kana-annos tomaateilla oli mieto, mutta mitä mainioin. Valitsin listalta sen, koska tomaattiin ei juuri kiinalaisessa ruoassa törmää.

Perun siis puheeni ja Dong Bei Hussa tulee varmasti käytyä jatkossakin lounaalla.

Give Me Liberty, or Give Me Death!

2011-07-08T06:51:00.004+01:00

Huudahduksen Give me liberty, or give me death! historiaan voi käydä tutustumassa vaikkapa Wikipediasta, mutta tämän kirjoituksen aihe on hieno Anchorin panimon Liberty Ale. Tämä kauniisti humaloitu olut on erinomainen esimerkki siitä, että ajat jolloin yhdysvaltalaisista oluista kerrottu tarkoituksellisen huono kanoottivitsi oli säännöllistä kuultavaa, ovat ohi. Kannattaa kokeilla jos Liberty Ale osuu kohdalle.

Muualla verkossa

RateBeer

Helkassa lounaalla

2011-07-06T18:12:00.000+01:00

Monet ruokablogaajat muistavat hyvällä Helkan keittiön järjestämää tilaisuutta ja kokeilulistalla on ollut jo pitkään Helkan lounas, mutta koska Helka on varsin kaukana työpaikaltani en ole saanut aikaiseksi.

No, lopulta tuli käytyä. Salaattipöytä osoittautui erinomaiseksi: tuoreista ja laadukkaista ainesosista sai kasattua omanlaisensa salaatin - allergikkona minua ärsyttää se, että joissakin paikoissa on mahdotonta syödä alkusalaattia koska kaikessa on porkkanaraastetta. Leipä oli mainiota. Buffetin annokset olivat tavallista lounasruokaa. Kanarisotto oli ok, spagetti nurkistaan hivenen kuivunutta ja bolognese-kastike maistui oikein hyvin.

Baarin puolella silmääni pisti yksinäinen oluthana, jossa oli suomalaista bulkkilageria. Suomalaisuuten panostavana ravintolana Helkan hanaan sopisi pienpanimon laatuolut.

Ei siis täydellinen kokemus, mutta 9 € hintaan hinta/laatusuhde on hyvä. Jos Helka olisi lähempänä työpaikkaani siitä tulisi todennäköisesti säännöllinen lounaspaikka.

Miinuksia Helka saa flashilla toteutuista kotisivuista, joiden seurauksena lounaslista on Firefoxilla käyttökelvoton, mutta plussaa siitä että verkossa antamaani palautteeseeni vastattiin ripeästi. Plussaa myös ystävällisestä palvelusta.

Ravintola Sasso

2011-07-04T15:43:00.004+01:00

Viikolla tuli käytyä pidemmällä lounaalla italialaisessa ravintolassa Sassossa isommalla porukalla. Ei mennyt täydellisesti, mutta ei todellakaan huonostikaan. Ruoka oli hyvää ja kaunista ja sitä oli riittävästi.

Alkukeitto, juurisellerikeitto ricotta-hunajavaahdolla, jäi minulta ja eräältä toiselta allergikolta väliin ja saimme tilalle alkusalaatin, jonka raaka-aineet olivat erittäin laadukkaita, mutta minun makuuni se oli hieman liian kirpeä. Makuasia, joten ei moitteita. Katsoin vierestä kaunista keittoa, mutta järki oli sanonut että en halua voida huonosti loppupäivää.

Pääruokana oli päivän kala ja katkarapurisottoa. Katkarapurisoton riisi oli hivenen, mutta ei pahasti, liian al dente. Maukasta silti. Ja se päivän kala, lohi: harvoin tapaa muualla kuin japanilaisessa ravintolassa kalaan, jonka kypsyysaste on Täydellinen. Mehukasta! Seurana oli jonkinlainen hollandaisekastikkeen muunnos, jota oli maustettu joko sitruunalla ja limetillä ja kirkkaan keltainen väri tuli varmaankin sahramista.

Jälkiruokana toiminut passionleivos mansikkasalaatilla oli kaunis ja maukas, mutta minulle liian makea. Kahvi oli kuulemma erinomaista, mutta meille teenjuojille tee oli täydellinen katastrofi. Aivan liian pitkään haudutettua kitkerää nestettä, jota en kyennyt juomaan loppuun.

Palvelu toimi koko ajan hyvin lounaskiireestä huolimatta, esimerkiksi viinin riittävyyttä seurattiin hyvin. Kysymykseemme kalan kastikkeesta olisimme halunneet hieman syvällisemmän vastauksen, mutta mistäpä tarjoilija olisi voinut tietää että kysyjistä toinen oli entinen ammattikokki ja toinen kastikkeita rakastava ruokablogaaja. Ison seurueen kolme allergikkoa huomioitiin sujuvasti. Pisteitä siitä.

Suosittelisinko? Kyllä, ainakin sen verran, että haluan kokeilla uudelleen.

Gyūdon

2011-07-03T08:13:00.003+01:00

Kauniita kuvia donburi-annoksista ei saa, mutta ne ovat yksinkertainen ateriakokonaisuuksia ja helppoja valmistaa.

Minun on tehnyt jo pitkään mieli kokeilla gyūdonia eli naudanlihasta tehtyä donburia. Tokiosta ostamani Donburi-kirjan alkuperäiseksi, mitä se sitten tarkoittaakaan, väittämä resepti oli kovin moniaineisosainen, että yhdelle syöjän ja tolkuttoman vuorokaudenajan huomioonottaen yksinkertaistin reseptiä rajusti.

Päivän kokeilu oli käyttää paistamisessa myös sesam-öljyä sillä se on se alkuperäinen japanilaisen keittiön öljy kunnes jo kauan sitten paistoöljy vaihdettiin maultaan neutraaleihin öljyihin. Annos tuli tehtyä vapaalla kädellä mitään mittaamatta, koska a) nälkä b) kellonaika c) ruokaa, kuten kemiaakin, voi tietyissä tapauksissa tehdä mittayksiköillä liraus, luraus ja loraus.

Tarvitset

keitettyä riisiä
naudan ulkofilettä
kananmunan
puolikkaan sipulin
soijakastiketta
neutraalia öljyä
sesam-öljyä

Keitä riisi. Viipaloi sipuli ja laita se kylmään veteen. Paista kananmuna pannulla ilman öljyä. Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Valuta sipuliviipaleet ja laita ne talouspaperin päälle kuivumaan. Viipaloi paistettu kananmuna. Kuumenna neutraalin öljyn ja sesamöljyn seos ja paista liha nopeasti antamatta sen kuivua.

Laita riisi donburi-kulhon pohjalle, nosta päälle sipuli, liha ja kananmunaviipaleet. Lurauta hiukan soijaa päälle.

Kommentit

Soijakastike oli tarkoitus lisätä aivan viime tipassa lihojen paistuessa, mutta se vähän unohtui. Siitä huolimatta tästä tuli oishikatta 3+.

Pride-kulkue

2011-07-03T06:29:00.013+01:00

Perinteinen kauniiden ilmojen istuskelupaikka: Suurkirkon portaat. Kirkkokin on komea nyt kun se restauroitu.

Matkani Pride-kulkueeseen alkoi Belgen siideriviikoilta, jossa tutustuin Lancaster Blushiin. Ei ollenkaan hassumpi siideri. Yritykseni saada tuttuja mukaan oli epäonnistunut: pari on ulkomailla, muutama mökillä ja yksi pelkäsi iskun uusiutumista.

Haahuilin Senaatintorilla etsien tuttuja, katsoin ihaillen kaunista naista, joka sitten tarkemmin katsoen olikin mies. Hymyilin itselleni. Etsintä loppui kun minua kopautettiin olkapäälle ja sitten meitä olikin neljä.

Kansallinen kokoomuskin oli paikalla kuten moni muukin puolue. Which is nice. Kristillisdemokraatteja ja Perussuomalaisia ei "yllättäen" näkynyt paikalla.

Kulkue Pohjoisesplanadilla.

Olin itsekin henkisesti valmistautunut siihen, että väkivaltaa voi tulla eteen, mutta onneksi mitään ei tapahtunut vaan tapahtuma oli leppoisa ja hauska.

Käteni, Pride-iskun uhri. Hyökkääjä oli reppuni. Jotenkin huvittavaa saada kaksi verinaarmua repulla, jossa vetoketjuja lukuunottamatta ei ole ainuttakaan metalliosaa.

Ainut ikävä asia oli se kuinka paljon poliiseja ja vartijoita tarvittiin tilaisuuden suojelemiseen. Kuvassa ratsupoliiseja Mannerheimintiellä.

Tapahtumissa on hauskaa myös se, että niissä saa ruokia, joihin ei muuten törmää. Tämä on afrikkalaista. Gourmeeta nämä eivät yleensä ole, mutta kaikkea pitää kokeilla.

Hukattuani tuttuni ihmispaljoudessa aloitin ruoan etsimisen ja sitä löytyikin. Valitsin luonnollisesti sellaisen, jota en ollut ikinä kokeillut: jostain päin Afrikkaa tulevaa ruokaa jamaicalaisen alkoholittoman inkiväärioluen kanssa. Annoksen joistakin komponenteista pidin paljonkin, mutta tummat pallerot olivat minulle liian outoja.

Tapanani on ostaa erilaisista tilaisuuksista muistoksi ja järjestävän tahon kannatukseksi T-paitoja. Tällä kertaa mukaan tuli kaksi erilaista Helsinki Pride 2011 paitaa. Hienoja paitoja, mutta niitä ei kannattane viedä väärään aikaan väärään paikkaan.

Tämän kyltin pointtia en ymmärrä. Olisikohan ollut samaa porukkaa, jotka mielenosoittivat myös avajaisissa? Avajaisissa ymmärsin kahden miehen kanssa jutellessani, että kyseessä olisi jonkinlainen sukupuolivähemmistöjen sisäinen ryhmä, joka vastustaa Priden "kaupallisuutta". En tiedä, mutta näin minulle väitettiin.

Vahinkolaukauksena syntynyt omakuva.

Taivaallisen rauhan aukiolle joku oli piirtänyt sateenkaaren.

Blackthornea lasissa Hauen terassilla.

Whatever You Do, Take Pride

2011-06-30T21:58:00.013+01:00

Mikael Jungner, tapahtuman suojelija, puhumassa.

Tällä kertaa sana Pride ei liity mainioon brittiolueen London Prideen vaan Helsinki Pride 2011 -tapahtumaan, jonka avajaiset olivat maanantaina 27.6. Kolmen sepän patsaalla. Vaikka olenkin kuolettavuuteen asti tylsä umpihetero niin tarkoituksenani on jo pitkään ollut osallistua tapahtumaan, mutta en ole kokenut asiaa niin henkilökohtaiseksi, että olisin saanut aikaiseksi.

Kolme maijaa ja runsas määrä vartijoita sai pohtimaan kuinka paljon heitä on ollut aikaisempina vuosina. Tuopissa Belgiassa Vanhalle valmistettua Hampusta.

Viime vuoden pride-isku muutti asennettani niin, että tämän vuoden Prideen on pakko osallistua. En hyväksy väkivaltaa kuin itsen tai muiden suojelemiseksi ja mitä muuta kyynelkaasun ja savun levittäminen juhlakulkueeseen on kuin väkivaltaa, jolle ei pidä alistua? Kyynelkaasu on ikävää ainetta ja siihen voi pahimmillaan kuolla - esimerkiksi minun ei annettu astmani takia asepalvelukseni aikana osallistua harjoituksiin, joissa kyynelkaasua käytettiin kemiallisten aseiden korvikkeena.

Seksuaalivähemmistöjä kohtaan tunnettuja fobioita en kykene ymmärtämään kuin ksenofobian kautta; kaikki mikä on erilaista on pelottavaa joillekin ihmisille. Muutamien poliitikkojen kommentit aiheesta ovat olleet mielenkiintoisia. Muistatteko kuinka perussuomalaisten Oinonen kommentoi keskustelua sukupuolineutraalista avioliitosta, jotakuinkin näin Kohta kai ajetaan laji- ja ikäneutraalia avioliittoa. On kauniisti sanottuja jännittävää sekoittaa keskenään se mitä aikuiset ihmiset tekevät vapaaehtoisesti ja pedofilian toteuttaminen.

Kokoomuksen oikealta laidalta ja kristillisdemokraateilta kuului iskun jälkeen teon vähättelyä. "Tästähän puhutaan jo ihan liikaa.", "Ei se nyt niin kamalaa ollut." Mielenkiintoinen esimerkki oli se, että Kokoomuksen kansanedustajan Hemming kruunasi vähättelevät kommenttinsa vertaamalla tapahtunutta Kokoomuksen puoluekokoukseen tehtyyn Greenpeacen ydinvoimaa vastustavaan mielenosoitukseen, jonka minustakin olisi voinut jättää pitämättä, koska se häiritsi puoluekokousta. Mutta sen kutsuminen terrorismiksi on liioittelua. Greenpeacen mielenosoittajat eivät tietääkseni käyttäneet väkivaltaa.

Jostain syystä minua on usein luultu homoksi, mutta koska siitä ei ole koskaan tullut pientä rasittavuutta suurempaa niin asia lähinnä huvittaa minua. Jotkut kuvittelevat, että asia häiritsee minua, mikä taas huvittaa minua. Ei, ei se häiritse. Kerran eräs mies, joka kuului kuvittelijoihin, kommentoi todettuani, että en välitä mitä ihmiset minun seksuaalisesta suuntautumisestani ajattelevat. Vastaus oli hyvin hämmästynyt "Ihanko totta?" Ihan totta: se mikä on teidän tai minun seksuaalinen suuntautuminen ei kuulu muille niin kauan kuin emme syyllisty rikoksiin. Myönnetään, minusta on hiukan hämmentävää kun homopari suutelee julkisesti toisiaan, mutta heillä on siihen täsmälleen sama oikeus kuin heteropareillakin.

Avajaiset alkoivat muutamalla puheella, joista ensimmäinen oli kaupunginjohtaja Jussi Pajusen, jonka puhe oli virkamiesmäinen, mutta tärkeintä on tietysti Kaupungin tuki tapahtumalle ja erityisesti se, että Pride-viikko on olennainen osa Helsingin kulttuurikesää ja täysin normaali ja tasaveroinen muihin tapahtumiin verrattuna.

Paljon rennommin esiintyi tilaisuuden suojelija Mikael Jungner. Hienoa, että hänkin oli paikalla. Jossain tässä kohtaa Mannerheimintien puolella olleen aidan toisella puolella kulki kolmen nuoren miehen seurue, jonka huutelusta ei saanut selvää, mutta viesti tuli selväksi. Sitä ei tarvinne selittää?

Arvoisa lukijani: jos kannatat tasa-arvoa tule huomenna Senaatintorille. Kokoontuminen kello 12 alkaen, lähtö kello 13.

Loppujen lopuksi, virkamiesmäisyydestään huolimatta, Helsingin, joka mainostaa olevansa Gay Friendly Helsinki, kaupunginjohtaja Pajunen tiivisti homman (pun intended) paljon paremmin kuin hiukan liian itsestäänselvä tapahtuman teema rakkaus: Olkaamme ylpeitä kotikaupungistamme.

Tämänpäiväisellä lounastauolla Aleksanterinkadulla oli jazz-trio, josta ainakin minä pidin. On hienoa, että meillä on hienoja katumuusikoita. Olkaamme ylpeitä myös siitä, että Helsinki on Gay Friendly Helsinki.

Ja, valitettavasti, suomessa ei ole samaa homonyymiä kuin englannissa: Be gay. eli olkaamme iloisia vaikkapa Helsingistä.

Muualla verkossa

Puolustusministeri Wallinin tervehdys Helsinki Pride -tapahtumalle

Ylikalastuksesta

2011-06-27T12:36:00.003+01:00

Päivän Hesarissa on hyvä, mutta ei mitään uutta sisältävä, Ylikalastusta on vaikea vähentää. Suosikaa siis kestävää kalastusta ja siihen on WWW:llä opas.

Sain vihdoinkin soitettua MSC-sertifioidulle kalakauppiaalle kysyäkseni saako heiltä sertifioitua merianturaa. Valitettavasti vastaus oli ei. No, ainakin tuli firmalle selväksi, että ainakin yksi asiakas löytyi. Punakampela olisi kuulemma lähin MSC-sertifioitu laji.

Possua poskeen

2011-06-25T13:29:00.006+01:00

Niin kalojen, possujen kuin nautojenkin poskilihoja on kehuttu sekä kirjallissa lähteissä että blogeissa niin paljon, että oli pakko ostaa kun iberico-possun posket kävelivät vastaan Reinin lihassa.

Pakastetun lihan mukana tuli varsin summittainen ja yksinkertainen ohje, mutta japanilaisen ruoan ystävänä yksinkertaisuus ei ole minulle ongelma, joten päätin käyttää ohjetta. Vähän sinnepäin.

Tarvitset

possun poskilihoja
merisuolaa
kanafondia
lihafondia
vettä
juureksia
muutama laakerinlehti
kokonaisia mustapippureita

Suolaa lihat ja pidä kylmässä 1½ tuntia.

Laita juurekset uunivuoan pohjalle ja nosta lihat niiden päälle. Lisää kiehumispisteessä oleva veden ja fondien seos vuokaan. Lisää laakerinlehdet ja mustapippurit ja paista 10-11 tuntia 90 °C uunissa. Käännä lihat kun ne ovat ruskistuneet yläpuolelta.

Kommentit

Mureaa ja mehukasta. Juurekset jäivät harmittavasti turhan al denteksi pitkästä kypsentämisajasta huolimatta. Ehkä lihakin olisi arvostanut paria lisätuntia? Oishikatta 3/5 siis.

Kuvat jäivät vaihteeksi pimeäksi: pitäisi todellakin harjoitella salaman käyttämistä.

Viininä toimi Cháteauneuf-du-pape Domaine du Vieux Lazaret. Pitkästä aikaa join muuta ruanskalaista viiniä kuin roséta tai shamppanjaa ja täytyy todeta, että tämä mausteinen viini palautti uskoni ranskalaiseen punaviiniin. Hyvä viini, mutta 25 € hinta ei tee tästä arkiviiniä.

Hyvää juhannusta

2011-06-24T22:08:00.005+01:00

Pidän kaupunkijuhannuksista. Kaupunki on tyhjä ja rauhallinen. Uunissa kypsyvät possunposket, pullollinen chateaneuf-du-pape'ta on hengittämässä ja tiskikone lopettaa kohta metelöintinsä. Kuvassa vasemalla ylhäällä yllätyksekseni äidiltäni saama lahja: muki, jossa lukee ÄIJÄ. Hiukan hämmentävä spektaakkeli, mutta ilahduin.

Kyllästyin kylmiin lautasiin, jotka viilentävät ruoan nopeasti. Ratkaisu: ostetaan halpa irtolevy. Samalla investoinnilla nabemonoa voi tehdä pöydässä.

Mutta ennen kaikkea: Äijäruokala toivottaa hyvää juhannusta kaikille!

Pelmenit

2011-06-20T08:24:00.002+01:00

© Bernd Hutschenreuther, lisenssi GNU-FDL.

Kustaankadulla, Alppiharjussa (en ole kaupunginosanationalisti, mutta Kallio jää tukevasti Hesarin toiselle puolelle), on ollut jo pitkään ravintola Pelmenit, joka kylteissään mainostaa tarjoavansa suomalaista ja venäläistä kotiruokaa. Monet ovat sitä suositelleet, mutta jostain syystä minä en ollut koskaan siellä käynyt.

Palattuani saaristosta olin ränsistynyt ja väsynyt ja kaipasin seuraa, joten hiukan yllytettynä lähdin kantakaupunkiin kopattuani matkalukemisekseni keittokirjahyllystäni venäläisen keittokirjani ja se johti siihen, että Taivaallisen rauhan aukiolla päätin mennä syömään Pelmeniin.

Kävelin sisään, paikka osoittautui siistiksi, maanläheiseksi paikaksi, jonka henkilökunta osaa suomea venäjäksi murtaen. Paikassa pärjäsi hyvin kunhan jätin turhat koukerot pois omasta kielenkäytöstään. Olutvalikoimaakin oli: kylmäkaapista löytyy ainakin tshekki-oluita. Tilasin pelmeneitä vaikka muitakin kiinnostavia ruokalajeja oli listalla. Lautasella oli lisäksi smetanaa ja jotain hieman tulista mausteseosta. Äijäruokala suosittelee.

Muualla verkossa

Eat.fi
Wikipedia

Calvados-sinappi

2011-06-19T15:50:00.000+01:00

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Lidlissä, josta löysin saksalaistyyppistä hapankaalia ja myöhemmin Hakaniemen hallin Neumatista pekoniostoksen yhteydessä mukaan tuli myös bratwurst, jonka seuraksi päätin tehdä calvados-sinappia.

Tarvitset

1 dl sinappijauhetta
1 dl sokeria
2 rkl kermaa
2 kananmunaa
1 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl calvadosta
ripaus suolaa

Sekoita ainekset. Keitä hiljaa muutama minuutti.

Kommentit

Miksiköhän sinappia tulee edes ostettua kaupasta? Hyvää, calvadosta olisi voinut olla ehkä enemmänkin, joten oishikatta 3/5.

Tomaattivarras

2011-06-18T10:18:00.006+01:00

Tokiolainen Dizz kuuluu suosikkiravintoloihini ja eräs suosikkiannoksistani siellä on äärimmäisen yksinkertainen: pekoniin käärittyjä kirsikkatomaatteja vartaassa grillattuina. Kerrankin voi todeta, että mausteet ovat tarpeettomia.

Tomaattipekonivartaista olen blogannut aikaisemminkin kuten yllä mainitusta linkistä näkee, mutta tällä kertaa panostin pekonin laatuun hankkimalla sitä Hakaniemen hallin Neumatista. Siellä on pitänyt käydä jo pitkään pekoniostoksilla, mutta lopullisena sysäyksenä toimi HK:n pöyristyttävä pekonitempaus. Sorsanpaistaja tiivistää tempauksen hyvin:

Kiitos HK! Jos maailmassa on jotain pyhää niin pekoni. Se ei näemmä ole estänyt tuomasta markkinoille “sydänystävällistä rypsipekonia”. Kun ostan pekonia, minua ei kiinnosta, että sen rasvasta alle 1/3 on kovaa rasvaa, että se sisältää runsaasti omega kolmosta tai että se on tehty sydämelle paremmasta rypsipossusta. Kun ostan pekonia, haluan suolaa, verisuonet tukkivan kolesterolipaukun ja pekonieläimen taivaallista makua.

Tarvitset

kirsikkatomaatteja
kaksi paksua viipaletta pekonia

Täytä vartaat tomaateilla ja laita pekoniviipaleet kummallekin puolelle varrasta ja grillaa kunnes pekoni on ruskistunut. Anna jäähtyä hieman - kenellekään ei tarvinne kertoa, että grillatut tomaatit ovat täydellinen tapa hankkia ikävä palovamma.

Kommentit

Oishikatta 4/5 vaikka olikin hieman liian pitkään grillissä ja lisäksi kuvasta tuli kovin tumma. Yksinkertainen on hyvää. Neumatin pekoni teki vaikutuksen: se ei ole märkää ja sitä saa ostettua sekä siivuina että palana, joten sitä voi kuutioida kuten monissa resepteissä ohjeistetaan. Suolaista tavaraa, joten ymmärrän ensimmäisen kerran elämässäni Childin ohjeen siitä, että pekoni ryöpätään.

Paras tomaattireseptini on edelleen kuitenkin tomates à la provençale, mutta se on hieman liian klassikko, jotta sillä viitsisi osallistua kesäkuun 2011 ruokahaasteeseen.

Blogipiknik

2011-06-16T19:26:00.013+01:00

Viikonloppuna pidettiin ruokablogaajien perinteinen piknik, jonne minä päätin tehdä jonkin suolaisen piirakan, joka ei olisi quiche. Ystäväni kysyi minulta Mitä sinulla on quichejä vastaan?. Lähinnä se, että olen hieman kyllästynyt siihen, että minulta odotetaan ja lähes vaaditaan niitä. Kalapiirakan resepti löytyi Tatu Lehtovaaran kirjasta Suomalaiset kalaherkut, joka oli juuri päätynyt kirjahyllyyni sorruttiani Akateemisessa. Alla resepti sellaisena kuin minä sen toteutin.

Tarvitset

Taikina

ripaus suolaa
1-2 rkl kylmää vettä
125 g voita
250 g vehnäjauhoja
1 kananmuna

Liuota suola veteen. Sekoita voi ja vehnäjauhot tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon kananmuna ja vesi. Painele taikina levyksi ja laita se hetkeksi jääkaappiin. Kauli taikina ja laita se voideltuun 28 cm piirakkamuottiin.

Täyte

300 lämminsavulohta
suolaa
valkopippuria
leikattua ruohosipulia
4 luomumunaa
2 dl kermaa
purkki creme fraichea
1 dl edam-raastetta

Mausta kala suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla. Sekoita munat, kermat ja juustoraaste. Laita kalat piirakkavuokaan ja kaada munaseos kalojen päälle. Paista 175 °C uunissa 20-25 minuuttia sanoo resepti, mutta minä jouduin paistamaan huomattavasti kauemmin, ainakin 40 minuuttia ennen piirakan kypsymistä.

Kommentit

Joillekin tämä maistui, minulle ei. Oishikatta 2/5. Kaiken lisäksi tämä taitaa olla quiche vaikka pohja onkin vähän erilainen. Ne reseptit voisi lukea huolellisesti etukäteen sen sijaan, että vain tarkistaa että tarvittavat raaka-aineet löytyvät kotoa.

Kuvia

Mansikkavarras blogista Kannat kattoon.

Vaikka olenkin vannoutunut Kahvi on pahaa ry.:n jäsen niin sitä ei voi kiistää että Omenamintun astiastossa oli tyyliä.

Jälleen kerran esillä fetissini kuvaavien ihmisten kuvaaminen. Kuvassa Liemessä kameroineen.

Leipä taisi tulla Pienestä vispiläkaupasta?

Hannan sopan mansikkaraparperipiirakka tässä jo "rikottuna".

Viiniä, malja marttyyreille! Kuolleille, eläville, menneille, tuleville!

Käsivaralta otettu ja siksi tärähtänyt kuva viikon kuunpimennyksestä, mutta se sopii tunnelmaan koska luin juuri Hugo Prattin Tangon.

Rymy-Eetu

2011-06-15T17:26:00.002+01:00

Ravintola Rymy-Eetussa on tullut käytyä muutaman kerran duunikavereiden kanssa. Viimeksi eilen duunikaverin läksiäisissä. Ravintola tarjoili aikaisemmin lounaita, jotka eivät ainakaan minulle maistuneet, mutta eilinen pikkunälkään syöty hapankaalin ja bratwurstin yhdistelmä Toimi. Thüringer makkara olisi kiinnostanut, mitä se ikinä onkaan, ennen kokeilemattomana, mutta se oli lopussa. Pisteitä hyvästä talon sinapista.

Aurinkoa ja etiikkaa

2011-06-10T12:09:00.003+01:00

Yllätykseni esiintymässä. Muiden esityksissä oli kauniita kuvia, minäkin yritin, mutta ei siitä mitään tullut. Hankkikaa esiintyjäksi joku muu kuin konesalin lattialla ryömivä linux-hörhö jos haluatte kauniita kuvia. Kuva: © Ketturouva.

Osallistuin viime viikon keskiviikkona Carat Finlandin ruokablogaajille ja Caratin asiakkaille järjestettyyn tilaisuuteen. Minua pyydettiin viime tingassa puhumaan ruokablogien yritysyhteistyöstä tilaisuuteen ja paneliin. Suostuin, mutta ehdin katumaan sitä moneen kertaan lyhyen valmistautumisajan vuoksi eikä odotuksiani parantanut se, että en ollut puhunut julkisesti kymmeneen vuoteen.

Aloitin käymällä pienellä rauhoittavalla panimoravintola Bruuverissa, jonka jälkeen taapersin tapahtumapaikalle. Ala-aulassa minulle ojennettiin nimikyltti, jossa luki Bloggaaja. Pokka petti ja naurahdin. En ota itseäni niin vakavasti, että olisin loukkaantunut, mutta blogaajilla ja heidän blogeillaan on nimet, jotka ovat osa yksilöllisyyttämme. Niiden käyttäminen ei ole kiellettyä.

Miten esiintyminen sitten sujui? No, se olisi voinut mennä huonommin, se olisi voinut mennä paremmin. Hämmennyin kuullessani, että vaikutin siltä, että puhun työssäni, koska olin niin rento. Omasta mielestäni takeltelin, unohtelin asioita, en osannut käyttää muistiinpanojani ja olin liian agressiivinen. Go figure.

Suoraan ruokaan liittyvistä asioista kiinnostavin oli Lapin Kulta Solar Kitchen, jossa ruoanlaiton vaatima energia tuotetaan paraboloidipeileillä. Häikäisevän viileä ajatus.

Esitykset nostattivat runsaasti keskustelua; Aiheista mielenkiintoisin oli blogaamisen etiikka ja tunteet nousivat jo hiukan pintaan kun erään yrityksen edustaja kritisoi voimakkaasti julkista negatiivista palautetta blogeissa. Hän oli oikeassa siinä, että mille tahansa valmistajalle voi käydä vahinko ja kuljetuksen aikana tuotetta voidaan kohdella huonosti jolloin tuotteen vika ei edes ole valmistajan vika.

Kritiikin paheksunta on kapeakatseista: ruokablogaajalla, joka nykyisin kirjoittaa usein omalla nimellään ja omalla naamallaan, on pelissä sekä oma että blogin uskottavuus, joita kukaan ei halua menettää ja se vaatii sitä, että negatiivinen kritiikki esitetään asiallisesti ja lisäksi kritiikki pitää lähettää myös yrityksen asiakaspalveluun. Mahdolliset virheet pitää korjata sekä alkuperäiseen blogaukseen että uudessa blogauksessa.

Ja mikä on vaihtoehto? Millä tavalla yritykset kuvittelevat kykenevänsä keskustelun kontrollointiin? Loanheittoa voi harrastaa anonyymisti vapaasti valittavalla keskustelupalstalla sananvapauden rajoissa. Ja se on laaja vapaus: joku vertasi pizzaa paskahuussin kanteen ja sai vapauttavan tuomion käräjillä. Eikö ole parempi, että kritiikki tulee taholta, jonka kanssa voi keskustella ja että kritiikkiin voi kirjoittaa vastineen, joka todennäköisesti julkaistaan blogissa? Julkisen sanan neuvoston kaltaista elintä lienee turha odottaa, mutta käytännössä sosiaalinen paine ajaa saman asian.

Muualla verkossa

Ketun keittiö
Kulinaarimuruja
Unelias kokki

Suski

2011-06-04T04:07:00.002+01:00

Sain kutsun keikalle ravintola Suskiin ja yllätyin tutustuessani ravintolan verkkosivuihin: olin kuvitellut, että Oljenkorsi olisi Helsingin pohjoisin olutravintola, mutta Malmilta löytyikin kunnianhimoa osoittava Suski. Pienpanimofestivaalit, tunnelmaan sopivaa livemusiikkia ja 70 erilaista pullo-olutta. Hanoista löytyvistä festarioluista tuli maistettua Bruuverin kevätipeloinen, Suomenlinnan panimon Piper Wit ja Perhon panimon Rohkea, joista pidin erityisesti kevätipeloisesta, mutta minä olen IPA-oluiden ystävä, joten en yllättynyt. Myös Perhon ja Suomenlinnan panimon oluet maistuivat.

Paikka on siisti ja tarjoaa asialliselta vaikuttavaa ruokaa sekä lounaalla että illalla. Pitää käydä kokeilemassa viimeistään kun olen puolen kuun jälkeen viikon lomalla. Pöydissä on perunalastuja naposteltavaksi mutta ne valitettavasti tarjotaan muovilautasilta - en juuri arvosta kertakäyttöastioita - ja tuulisella terassilla se tarkoitti sitä, että taivaalta ei satanut mannaa vaan sipsejä.

Kannattaa käydä varsinkin nyt kun sieltä saa pienpanimo-oluita.

Possua japanilaisittain

2011-06-02T22:41:00.000+01:00

Tarkoitus oli tehdä illalliseksi äijäklassikkoa inkivääripossua, mutta inkivääri oli tilassa, jossa sitä ei enää voinut käyttää kuin biojätteen ainesosana, joten piti olla luova. Syntyi resepti, johon hain ripausta makeutta käyttämällä miriniä ja lisäksi käytin epätyypillisesti japanilaiseen ruokaan valkosipulia.

Tarvitset

2 valkosipulin kynttä ohuiksi siivuiksi leikattuna
annos porsaan ulkofilettä mahdollisimman ohueksi leikattuina
2 rkl soijaa
2 rkl miriniä
vastajauhettua mustapippuria
neutraalia öljyä paistamiseen

Kuumenna öljy wokissa hyvin kuumaksi ja pyöräytä valkosipuli siinä. Heitä valkosipuli pois ja lisää possuviipaleet. Töni viipaleet wokin reunalle, lisää soija ja mirin. Sekoita.

Asettele lautaselle ja mausta ripauksella mustapippuria.

Kommentit

Mustapippuri oli tarkoitus lisätä jo valmistusvaiheessa, mutta se unohtui. Silti osoittautui, että ruoka voi olla hyvää vaikka siinä ei olisikaan inkivääriä. Oishikatta 3/5.

Pilkun paikka

2011-06-02T10:12:00.000+01:00

Ravintoloissa lopetetaan alkoholin myynti puolta tuntia ennen sulkeutumisaikaa. Tämä on järkevää: ravintola tyhjenee ajoissa, asiakkaat ehtivät juoda ja syödä annoksensa loppuun rauhassa. Paitsi että jotkut, onneksi harvat, paikat aloittavat asiakkaidensa ulos luutimisen jopa heti pilkun tultua ainoana perusteenaan tyhjentää paikka kaikista asiakkaista ajoissa.

Näin kävi jokin aika sitten eräässä helsinkiläisessä ravintolassa, jota en viitsi mainita, koska minulla ei ole mitään halua aiheuttaa ongelmia nuorelle, ilmeisen kokemattomalle, pokelle. Mutta silti: seurueemme ei ollut selvin päin, mutta ei myöskään syvän humalan syövereissä emmekä aiheuttaneet häiriötä. Tyhjästä saapui poke, joka halusi ihmiset pois varsin tylyllä tavalla 15 minuuttia ennen ravintolan sulkemisaikaa. Huomautin mielestäni täysin asiallisesti että kai nyt oluensa saa loppuun juoda. Vastaukseksi tuli Alkakaahan nyt siirtyä oven suuntaan.

Olin ennen tätä vierailua aikeissa kirjoittaa kyseistä ravintolasta positiiviseen sävyyn, mutta se taitaa nyt jäädä väliin kuten myös seuraavat vierailut. Ravintoloiden kannattaisi ohjeistaa pokensa käyttäytymään hieman eri tavalla.

Kun makaronilaatikko lähti käsistä

2011-05-29T02:49:00.000+01:00

Monet pata- ja laatikkoruoat kannattaa kuvata ennen ruoan tarjoamista annoksina...

Kuukauden päivät ilman ainuttakaan todellista vapaapäivää toi jääkaappiin useammankin tuotteen, joiden parasta ennen meni jo ja oli aika käyttää ne pois. Parasta ennen on kummallinen juttu ja joissakin tuotteissa kuten vahvoissa oluissa täysin absurdi asia. Esimerkiksi Hardy's Alen tiedetään säilyneen 25 vuotta. Kauankohan omaa pulloaan säilyttelisi? Ei vuosikymmeniä sillä slaagin riski kasvaa koko ajan kun vuosia tulee lisää.

Tuoretuotteet ovat usein homeessa jo kaupassa pakkauksissaan tai muovikelmuissaan. On raaka-aineta, jotka pilaantuvat helposti ja joiden pilaantumista ei voi aistinvaraisesti huomata ennen ruokamyrkytyksen oireita. Eli silmiään, nenäänsä ja aivojaan saa ja pitää käyttää.

Säilyvyyteen vaikuttaa olennaisesti kylmäketjun katkeamattomuus ja jääkaapin lämpötila joten tiukka tuijottaminen parasta ennen -leimaan ei ole kovin viisasta. Haiseeko se pahalle? Onko se homeessa? Ovatko ne äyriäisiä? Jos, niin biojätteeseen. Jos ei niin sen voi syödä - muu on haaskaamista.

Jääkaapissa oli paketti perusauraa ja pekonia. Molemmat muka pilalla. Aivan kuin vakuumissa oleva pekoni menisi noin vain pilalle.

Tuunattu makaronilaatikko

...sillä lautaselta ne näyttävät vähintäänkin epämääräisiltä.

Tarvitset

500 g pussi pastaa
150 g pekonia
400 naudan paistijauhelihaa
1 sipuli viipaleina
1 punainen chili pilkottuna
oliiviöljyä
1 paketti aurajuustoa
1 tomaatti viipaleina
vastajauhettua mustapippuria
5 dl täysmaitoa
3 luomumunaa

Siirrä lihat lämpenemään puoleksi tunniksi. Pilko pekoni ja ruskista se pienessä määrässä oliiviöljyä. Siirrä pekoni kulhoon ja ruskista jauheliha ja siirrä samaan kulhoon kuin pekonikin. Irroita samalla pannulla chilin aromit ja siirrä chili kulhoon. Ruskista sipuliviipaleita hetki ja siirrä kulhoon.

Murustele juusto kulhoon ja lisää tomaatti ja mausta mustapippurilla. Suolaa ei suolaisen juuston vuoksi tarvita. Sekoita huolellisesti.

Keitä pasta pussin ohjeen mukaan.

Sekoita maito ja munat (mielellään rikottuina).

Yhdistä ainesosat ja paista 200 ° uunissa runsas tunti - minun 1 tunti 20 minuuttia olivat hieman liikaa kuten kuvasta näkyy.

Kommentit

Juuston määrän olisi voinut puolittaa ja chilin määrän kaksinkertaistaa, mutta tästä tuli aivan kelpoa arkikotiruokaa. Ei mitään taidetta, mutta oishikatta 3/5. Aurajuustoa päätyy toistekin makaronilaatikkoon.

Hiroshima hambaagaa

2011-05-23T10:44:00.002+01:00

Kuukauden ruokahaaste on burgeri. Oman ideani kehitin Masaharu Morimoton kirjan The New Art of Japanese Cooking possu-gyoza-reseptistä raskaasti muuntaen.

Tarvitset

Tee kastikkeet ensin. Tarvittaessa ne voi lämmittää uudelleen.

Tomaattikastike

1 purkki (500 g) luumutomaatteja
1 rkl neitsytoliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1 punainen kuivattu chili
½ hienoksi pilkottu sipuli
merisuolaa
vasta jauhettua mustapippuria

Valuta tomaatit, säästä mehu. Poista siemenet ja pilko tomaatit.

Kuumenna öljy pannulla hyvin kuumaksi. Lisää valkosipuli ja chili ja paista jatkuvasti sekoittaen kunnes valkosipuli on kullanruskeaa. Poista chili ja valkosipuli pannulla ja heitä ne pois.

Kuullota sipuli pannulle. Lisää tomaatti ja niiden mehu ja kiehauta. Laske lämpö keskilämmölle ja keitä kokoon kunnes kastike on paksua. Mausta suolalla ja pippurilla.

Pekoni-Creme-Fraise-tiiviste

2 viipaletta pekonia
1 banaanisalottisipuli
liraus härkäfondiafondia
1 tuore timjaminoksa
150 g créme fraichea
vasta jauhettua mustapippuria

Paista pekonia keskilämmöllä kunnes se on luovuttanut rasvansa. Lisää salottisipuli kunnes se on pehmennyt. Lisää fondi ja créme fraiche ja huuhtele vedellä viimeisetkin kerman loput pannulle. Keitä kokoon kunnes kastike on paksua.

Hampurilainen

1 hampurilaissämpylä
mustaa emmentalia raasteena
salaattia
porsaan jauhelihaa
kourallinen korppujauhoja
1 kananmuna
½ sipuli
vastajauhettua mustapippuria
suolaa

Leikkaa sipuli viipaleiksi

Sekoita liha, kananmuna, suola, korppujauhot ja mustapippuri ja muotoile seoksesta pihvi. Tee kuoppa keskelle ja lisää siihen juustoraaste. Paista 200 °C uunissa kunnes sisälämpötila on 74 °C;

Paahda sämpylä leikkuupinnoiltaan nopeasti kuivalla non-stick-pannulla. Levitä alapuolelle tomaattikastiketta, asettele salaattia päälle, laita pihvi salaatin päälle, pihvin päälle pekonikastiketta ja sen päälle sipuli. Laita kansi päälle.

Kommentit

Tästä tuli rumaa koska hampurilaista rakenteassani sotkin lautasta ja koska tämä jäi viime tinkaan kuvaa ei juurikaan ehtinyt siistiä. Mutta silti oishikatta 4/5. Ainakin pekonikastike tulee jäämään keittiööni.

EDIT: nimeä ihmeteltiin sillä onhan se kieltämättä jälkikäteen ajatellen makaaberi tietyistä historiallisista syistä. Tämä ei tullut edes mieleeni valitessani nimeä. Syy nimeen on kuitenkin täysin rauhanomainen: Morimoto on kotoisin Hiroshimasta.

Gallows Bird

2011-05-21T09:04:00.000+01:00

Gallows Bird oli minun korviini hyvämaineinen ravintola, jossa en ollut koskaan käynyt koska se on niin kaukana, että sinne pitää lähteä, mutta tällä kertaa oli syy lähteä: tuttava järjesti yhteiskuljetuksen Gallows Birdiin keikalle.

Kuvitelmani siitä, että Angleterre olisi Suomen ainoa cask marquen (Wikipedia) saanut paikka osoittautui vääräksi sillä Gallows Bird on myös saanut cask marquen hiukan Angleterren jälkeen ja nyt St. Urho's on liittynyt joukkoon. Onnittelut Helsingin the gastropubille.

Espoon Niittykummussa sijaitseva Gallows Bird ei ole ulkoapäin maailman hehkein pubi, mutta sisällä odottaa suuresta koostaan huolimatta viihtyisä ravintola. Vaihdoin leppoisalta ja persoonalliselta vaikuttaneen omistajan kanssa muutaman sanan - sosiaalisiin suhteisiin tällaisessä tilanteessa auttaa huomattavasti kun seurueessa on useita olutravintoloiden työntekijöitä.

Jos ei nyt suurta gourmeeta niin hapankaalin ja makkaran yhdistelmä esiintyi edukseen verrattuna tyypilliseen suomalaiseen pubiruokaan.

Willie, Waylon & Junior with Pena. Voisikohan joskus käydä muidenkin bändien keikoilla? :)

Black Rat siideriä

Uusi tuttavuus Blanche de Bruxelles osoittautui mainioksi vehnäolueksi.

Muualla verkossa

RateBeer

Kommentit

Ystävällistä palvelua, hyvä valikoima. Ainut pettymys oli se, että real alet olivat juuri nyt laivassa. Omistaja kertoi, että ensimmäinen pidempi(?) katko vuosiin.

Ravintolan nimi on minusta kummallinen sillä gallows tarkoittaa hirttolavaa ja gallows bird ilotyttöä. Mitäpä nimestä: äijäruokala suosittelee.

Coniglio marinato alla griglia

2011-05-18T04:09:00.000+01:00

Satulat uunista ulos.

Metsästin Stockan herkun pakastealtaasta paketin, jossa oli kaksi kaniinin satulaa uteliaisuudesta sillä en ollut koskaan kaniinia maistanut. Reseptin löysin Jamie Oliverin saitilta: coniglio marinato alla griglia ja ateria valmistettiin yhdessä Ketun keittiön väen kanssa.

Valmis pannurösti

Lisukkeena toimi perunarösti.

Röstin kääntäminen hiukan jännitti, mutta Karhuherralta se onnistui tyylikkäästi. On mielenkiintoista kuinka yhteiskokkauksissamme on vakiintunut jonkinlainen käytäntö mitä kukin tekee. Karhuherra paistaa, minä hoidan kastikkeet, Ketturouva koordinoi ja blogaa ja me kaikki teemme kaikkea.

Avattu kanin satula näyttää minusta aivan rauskulta.

Lasten kesteille alun perin tarkoitettuja Charmy Kitty -lautasliinoja.

Torres-tastingin jälkimaininkeja: tempranillo-rypäleestä valmistettu Torresin Coronas.

Alkuruoan kohdalla siirryimme osittain Espanjan puolelle: chorizoa, serrano-kinkkua ja jotain kolmatta leikettä, jonka nimeä en enää muista. Keskellä on ilmakuivattua fenkolisalamia.

Saksalainen fenkolisalami osoittautui maukkaaksi. Makkaran ympärillä oli kangaspussi eikä siinä ollut mitään muuta kuorta.

Yllätyksessemme satulassa oli vielä munuaiset kiinni.

Tarvitset

2 kaniinin satulaa
kourallinen tuoretta rosmariinia ja timjamia
4 valkosipulin kynttä kuorittuina
oliiviöljyä
3/4 sitruunan kuoresta ja mehusta
1 tl hunajaa
4 pekoniviipaletta
suolaa
mustapippuria

Alkuperäisessä reseptissä kaniini grillataan, mutta Oliver kirjoittaa myös, että kaniinin voi myös paahtaa. Valitsimme jälkimmäisen tavan koska grillaus ei ollut meille vaihtoehto.

Laita kaniinin palat kulhoon ja hienonna rosmariini ja timjampi tehosekoittimessa. Lisää valkosipuli tehosekoittimeen ja käytä sitä uudelleen. Lisää 8 rkl oliiviöljyä, hunaja sitruunan kuori ja sen mehu. Sekoita ja kaada seos kaniinin päälle. Anna kaniinin marinoitua sen aikaa kuin kestää, että se on huoneenlämpöistä.

Mausta liha suolalla ja pippurilla ja asettele pekoniviipaleet satuloiden päälle. Paahda 200 °C 20 minuuttia.

Kommentit

Kani ei ollut hassumpaa, mutta ei se kieltä mennessään vienyt. Suurin ongelma lopputuloksessa oli se, että 20 minuuttia riitti siihen, että liha oli nipin napin kypsää. Kanamaiselle rakenteelle olisi tehnyt hyvää ylikypsyys. Oishikatta 3/5.

Pakollinen Japani-anekdootti

Japanin kieleen ja ruokahistoriaan kummallisuuksiin kuulu se, että nelijalkaisten eläinten syöminen oli uskonnollisista syistä kiellettyä tuhatkunta vuotta aina Meiji-restauraatioon asti. Mutta ihminen on luova: munkit, joiden olisi pitänyt olla erityisen tarkkoja kiellon kanssa, päättivät lihanhimossaan että kanit ovat lintuja.

Japanin kielen erikoisuuksii kuuluu se, että laskettaessa asioita lukusanan perään lisätään pääte, joita on noin 50 erilaista. Esimerkiksi tuoppi olutta pyydetään sanoilla ihai biiru o kudasai koska lasketaan tuoppeja, mutta pullo olutta pyydetään sanoilla ippai biiru o kudasai koska pullo on pitkulainen esine. Pääsylipun museoon saa sanoilla ichimai kippu o kudasai koska pääsylippu on litteä esine. Kaneja lasketaan kuitenkin lintujen päätteellä.

10 minuuttia olut-tastingiin

2011-05-17T05:44:00.001+01:00

Orval © Pierrenoel at Wikipedia. This file is licensed under the Creative Commons Attribution-Share Alike 2.5 Generic, 2.0 Generic and 1.0 Generic license.

Kaksi pitkää päivää ystävän kanssa navigaatiokurssilla suorastaan vaativat pysähtymään rentoutushetkellä Hauessa. Olimme juuri lähdössä koteihimme kun eräs kantis kysyi kiinnostaisiko olut-tasting. No toki. Koska? Kymmenen minuutin päästä. kuului vastaus. Lapsettomalle äitienpäivä ei ollut mikään syy kieltäytyä.

Tasting

Tastingin piti Black Doorissa työskentelevä oluiden ja viskien asiantuntija Esa Paloharju. Puolisokko-tastingissä tunnistamista helpotti se, että kantiksena minulla on varsin selkeä kuva siitä mitä Hauen hanoista löytyy. Emme tienneet mitä oluita saisimme eteemme, mutta näimme oluet ja sekin luonnollisesti auttoi tunnistamisessa, mutta ei se silti nappiin mennyt. Tällainen ei ole kilpailua, joten "epäonnistuminen" ei ole vakavaa.

Ensimmäinen olut

Vaalea lager. Humalaa ja maltaisuutta paljon enemmän kuin suomalaisessa bulkkilagerissa. Tämä oli helppo tunnistaa. Ilmiselvä Pilsner Urquell. Se on kaikkien lagereiden äiti ja kuuluu suosikkeihini.

Muualla verkossa

Oluen viralliset sivut
Wikipedia
ratebeer

Toinen olut

Hiukan tummempi, mutta kaikkea muuta kuin sysimusta, lager. Katson väriä, nuuhkin ja maistan. Olen tunnistavani tamperelaiseksi Keisari müncheneriksi, mutta pieleen meni: Kuohu Amber oli oikea vastaus.

Muualla verkossa

Oluen virallinen sivu
ratebeer

Kolmas olut

Hanavalikoiman tuntien tätä ei tarvinnut kuin katsoa: suodattamaton vehnäolut Weihenstephaner Hefe Weisbier. Weihenstephan on maailman vanhin yhä toiminnassa oleva panimo, joka aloitti toimintansa vuonna 1040.

Minulla meni 15 vuotta vuotta oluen maistelemiseen ennen kuin opin nauttimaan vehnäoluista sillä esimerkiksi tässä vehnäoluessa on vahva, yleensä sahtiin liitetty, banaanin aromi. Kirkkaaksi suodatetut kristallivehnäoluet taas eivät minulle juuri maistu.

Weihenstephanin luostarin panimo
Weihenstephaner-oluet - yksittäiseen tuotteeseen ei valitettavasti voi linkittää
Wikipedia
ratebeer

Neljäs olut

Hiukan tummempi ale. Hyvää, mutta tunnistus meni päin seiniä: sekoitin erään suosikkuoluistani toiseen suosikkiolueeni, jotka eivät edes muistuta toisiaan. Niin noloa, että en edes kehtaa kertoa jälkimmäisen oluen nimeä. Minua lohdutettiin sillä, että Fullerin ESB:n kaasuna toimi hiilidioksidin sijasta typpi-hiilidioksidiseos, joka kuulemma vaikuttaa olennaisesti makuun.

ESB:tä saa silloin tällöin real alena ja real alen ystävälle tai ihmiselle, joka pitää brittioluesta ja joka ei ole koskaan real alea maistanut, suosittelen lämpimästi. Sama pätee Fullersin London Prideen, jolla on hauska mainos:Whatever you do, take pride. Real ale on niin erilaista kuin normaali olut, että suosittelen jopa ihmiselle, joka ei oluesta pidä.

Fullers' ESB:n virallinen sivu ei turhia ujoile:

...ESB's reputation was soon enhanced after being named CAMRA's (Campaign for Real Ale) Beer of the Year in 1978, and the beer has not stopped winning since!

With three CAMRA Beer of the Year awards, two World Champion Beer awards, and numerous other gold medals to speak of, ESB is, quite simply, the Champion Ale.

Muualla verkossa

Oluen virallinen sivu.
Fullerin panimosta Wikipediassa
ESB oluttyylinä
ratebeer

Viides olut

Lähes läpinäkymätön porter tai stout. Toinen olut, jonka tunnistin pelkästään vilkaisemalla: Plain Porter. Paahteinen, voimakas maku miellyttää minua ja tämä olut sopii erityisesti viileään keliin.

Muualla verkossa

Oluen virallinen sivu
ratebeer

Orval

Viimeistä olutta ei tarvinnut arvailla sillä pöytään tuli pullo ja oluet olivat Orval-laseissa. Tätä hienoa trappistiolutta ei kannata ohittaa.

ratebeer
Wikipedia

Kommentit

Koominen piirre panimoiden sivuissa on yleinen K-18-varoitus (esimerkkinä Mallaskoski). Se varmasti hillitseekin alaikäisiä surffaamasta panimoiden sivuilla ja siten auttaa heitä välttämään turmiota.

Mielenkiintoinen ero verrattuna viinitastingeihin on se, että oluiden ja viskien maistelussa pois sylkeminen ei ole vaihtoehto vaan loppuun asti juomatta jättäminen jättäisi ne viimeiset aromit pois. Tästä seuraa se, että tuopit ovat puolikkaita.

Niin hienoja kuin viinit ovatkin niin minua ärsyttää monien viini-ihmisten oluiden väheksyntä. Olut on muka vivahteetonta ja rahvaanomaista. Tämä on puhdasta ennakkoluuloa, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin tietämättömyyteen, joka on näkynyt vaikkapa siinä, että joitakin vuosia sitten jokin lehti teki olutvertailun. Hyvä idea, mutta kun vertailuun valitaan suomalaisia bulkkilagereita ei ole ihme, että niitä vivahteita ei juuri löydy. Suomesta olisi löytynyt paljon ihmisiä, jotka olisivat voineet auttaa vertailun tekijöitä oluiden valinnassa.

Kiinnostavaa oli kuulla muun muassa milk stoutista, jota suositeltiin imettäville äideille. Hieman erilainen näkökanta äitien alkoholinkäyttöön kuin nykyään, mutta on syytä muistaa, että vesi oli ei niin kovin kauan sitten hengenvaarallista isoissa kaupungeissa. Paastoajatkin vaikuttivat alkoholinkäyttöön: kun se, mitä sai syödä, oli rajoitettua, tehtiin vahvempia oluita, jotta energiaa saisi riittävästi. Ja kun vettä ei voinut juoda hygieniasyistä niin munkit ovat tainneet olla melkoisen päissään koska vahvojen oluiden aiheuttama nestehukka on pitänyt korvata mietoja oluita juomalla.

Kylmästä kuolemasta jälkiruokaan

2011-05-11T20:26:00.002+01:00

© Karhuherra

Suklaakastike on ollut minulle helppo ja nopea (valmistukseen kuluu kymmenisen minuuttia) tapa saada aikaiseksi jälkiruoka, joka maistuu kaikille. Se on ollut aina se sama: otetaan purkki kermaa, kiehautetaan ja sulatetaan siihen levyllinen Fazerin tummaa suklaata. Tuunaaminen ei ole käynyt mielessä.

Tuunaamattomuuden muutti Jim Thompsonin romaani Kylmä kuolema. Olen tainnut aikaisemmin mainita, että nautin suuresti tuntemieni ihmisten bändien keikoista. Sama pätee kirjoihin. Jimin tapasin ensimmäisen kerran, kuinka ollakaan, kantapubissani Hilpeässä hauessa: mies tiskin toisella puolella. Kuvittelin pitkään tutustuneeni persoonalliseen ja mukavaan brittiin. Muuten oikein, mutta hän on kotoisin Kentuckystä.

Kun Jimin ensimmäinen kirja, Jerusalemin veri, ilmestyi olin julkaisutilaisudessa ettearvaamissäravintolassa. Sama toistui kun toinen romaani, Lumienkelit, ilmestyi. Ne bileet kestivät pitkään ja kömpiessäni niistä kotiin ahmin kolme ensimmäistä lukua. Bad Idea, sillä ne luvut eivät ole hempeitä. Lumienkelit muistuttaa minua kirjasta, joka kertoo siitä mitä japanilaiset tekivät vuodenvaihteessa 1937-1938 Nankingissa. Katsottuani Nanking-kirjan kuvat ja luettuani kahdeksan ensimmäistä sivua minun väkivaltakiintiöni oli täynnä.

Minulla ei yleensä ole ongelmia erottaa fiktiota ja todellisuutta toisistaan, mutta kirjailijaa, joka saa minut, joka on yhtä herkkä ja romanttinen kuin Waffen-SS-panssaridivisioona, jättämään kirjan kesken, on pakko kunnioittaa. Kun lopulta sain kirjan luettua loppuun pidin siitä kuten myös ensimmäisestä kirjasta. Tiivistä, taidokasta tekstiä.

Myöhemmin ilmestyi brutaali Jumalan nimeen ja tänä vuonna tuli ulos Kylmä kuolema, jonka julkaisutilaisuuteen en valitettavasti ehtinyt, mutta hankin sen seuraavana päivänä. Aloitin sen lukemisen Hauen tiskin päässä. Kirjassa viehättää se, että siinä vietetään aikaa myös Vaasankadulla olevassa Hauessa. Todellisiin kanta-asiakkaisiin on joitakin viittauksia ja löytyypä kirjasta yksi Arskakin. Narsisti minussa luonnollisesti olettaa, että se on viittaus minuun. Ehkä, ehkä ei. Puukkobulevardina muinoin tunnetulta Vasikselta eivät Arskat ja Reiskat lopu.

Olutsuklaakastike

Apina kuvassa olen minä. © Karhuherra

Miten ylläoleva teksti liittyy ruokaan? Siten, että lukiessani tiskin päässä Kylmää kuolemaa kirjan päähenkilön, ylikomisario Vaaran, kokatessa mieleeni juolahti että osan suklaakastikeen kermasta voisi korvata tummalla velkolla. Kului muutama viikko kunnes päädyin kokkaamaan Ketun keittiön kanssa.

Tarvitset

1½ dl kermaa
½ tummaa velkoa
levy taloussuklaata

Paloittele suklaalevy.

Kiehauta oluen ja kerman seos keskilämmöllä. Alenna lämpöä ja lisää suklaa pikku hiljaa nesteeseen jatkuvasti sekoittaen kunnes suklaa on sulanut.

Kommentit

Pohdimme yhdessä oluen määrää. Kokemuksesta tiedän, että olutruoassa liika olut pilaa kaiken. Päädyimme kokeilemaan puolta desiä olutta ja 1½ kermaa. Kiehautimme sen ja totesimme, että tämä on tasapainoinen maku vaikka taka-raivossa olikin ajatus, että 170 g suklaata tulee muuttamaan asioita hyvin paljon. Lopputuloksessa olut maistui vienosti. Seuraavalla kerralla 1 dl kermaa ja 1 dl olutta. Aivan ehdottomasti kehityskelpoista eli oishikatta 3/5.

Viiniä Miguel Torresin seurassa

2011-05-09T14:40:00.001+01:00

Minulla oli ilo ja kunnia osallistua Bodegas Torresin johtajan Miguel Torresin viiniluentoon ja tastingiin. Aloittaessani ruokablogini pitämisen 2007 mieleeni ei juolahtanutkaan, että saattaisin jonakin päivänä istua samassa pöydässä syömässä ja keskustelemassa kuin Torres.

Järjestäjien mukaan tilaisuus varattiin täyteen 12 minuutissa, mutta muutama paikka oli ymmärtääkseni korvamerkitty ruokablogaajille ja taisin viedä sen viimeisen paikan. Varsinainen onnenpotku.

Luento

Miguel Torres

Luento oli kiinnostava; Torres puhuu sujuvaa englantia joten luentoa oli helppo ymmärtää. Tunnelma oli rento. Paremmin viinejä tunteville ihmisille alueiden käsittely antoi varmasti enemmän kuin minulle, mutta minäkin sain siitä irti asioita.

Minulle kiinnostavinta oli kuitenkin se, että Bodegas Torres on aidosti kiinnostunut ympäristönsuojelusta. Torres käyttää uusiutuvia energianlähteitä ja pyrkii säästämään energiaa. Se suojelee metsiä. Torresilla on reilun kaupan viinejä ja se toimii myös hyväntekeväisyydessä - jotain lapsiin liittyvää se taisi olla, ei voi muistaa.

Torres mainitsi useaan otteeseen ilmastomuutoksen ja kertoi, että Torres tekee tutkimusta siitä miten lämpötilan nousu vaikuttaa viinintuotantoon. Miten viiniköynnökset voivat, jos lämpötila nousee kolme astetta? No more wine. oli osa Torresin viestiä.

Ilmasto on niin monimutkainen asia, että en ole lyönyt lukkoon mielipidettäni siitä onko se ihmisen aiheuttama ilmiö vai ei, mutta loppujen lopuksi se ei ole edes olennaista: jo pelkästään täysin hillitön luonnonvarojen käyttö vaatii meitä muuttamaan elämäntapojamme. En usko, että pystymme, mutta 42 ikävuodessa saattaa olla se hyvä puoli, että olen kuollut ennenkuin todella vakavat ongelmat alkavat.

Oma, varsin vähäinen viininkulutukseni, on viime vuosina suuntautunut Etelä-Amerikkaan ja Etelä-Arikkaan lukuun ottamatta kuohuviiniä, joka on yleensä espanjalaista Codorniun cavaa ja joskus harvemmin pieni pullo shampanjaa.

Tällaiset tilaisuudet eivät tietenkään ole pyyteettömiä: ne ovat myös markkinointia ja mainontaa, mutta tällä kertaa markkinointi onnistui: heti seuraavana päivänä kaniinin satulan seuraksi ostamani viinipullon etiketissä luki Torres.

Viinit

Tervetuliaisviiniksi tarjottiin lasillinen Natureo 2009 eikä tästä moscatel-rypäleestä tehdystä viinistä olisi uskonut, että se on alkoholiton.

Tasting

Blogaajakollegan viinilasirivistö. Omaani en saanut kuvattua tuhoamani pikkuzoomin puuteen vuoksi.

Kuvan viinit vasemmalta oikealle: Coronas 2008, Mas Borràs 2008, Celeste 2007 ja Santa Digna Cabernet Chauvignon Rosé 2010. Coronas on vanha tuttu vaikka perinteisesti olen pitänyt enemmän Gran Coronasista. Punaviineistä Mas Borrás oli hyvin erilainen kuin punaviinit, joita muistan juoneeni. Harvinainen viini, jota ei ole yleisesti saatavilla. Myös Celeste oli täysin uusi tuttavuus.

Ensimmäisellä kierroksella meille tarjottiin kolmea valkoviiniä: Marimar Estate Chardonnay 2006 Don Miguel Vineyard (Kalifornia), Santa Digna "Reserva" Sauvignon Blanc 2010 (Chile) ja Viña Esmeralda 2010 (Katalonia). Perinteisesti olen hieman tuhahdellut valkoviineille, mutta eräs ystäväni, joka harrastaa viinejä ja tastingit ovat opettaneet, että ei viinien tarvitse olla rutikuivia. Esimerkiksi ruokapöydällänion joskus puolikuivaa gewürztraminer-viiniä.

Valkoviineistä Santa Digna nousi suosikeksi, roséta voisin sanoa parhaaksi juomakseni rosé-viiniksi ja punaviineistä esiin nousi Mas Borràs, mutta kaikki viinit maistuivat.

Koska en ole kovin hyvä olemaan hiljaa kysyin ennen punaviinejä mitä Torres ja järjestäjät suosittelisivat kaniinin kanssa, mutta olisi pitänyt kysyä jo ennen valkoviinejä sillä myöhemmin huomasin, että Jamie Oliver suositteli ruoan kanssa valkoviiniä.

Buffet

Buffet oli mainio. Kuvassa kuskussalaatti tomaateilla ja lehtipersiljalla.

Blogaajille oli yhteinen ruokapöytä, johon Torres saapui hetken kuluttua pitkähköksi aikaa. Juttelimme mukavia ja vakavia tämän sympaattisen herrasmiehen seurassa

Luomuviinin ympäristövioista olisin kaivannut enemmän perusteluja, mutta sellaiseen ei tietenkään tällaisessa tilaisuudessa ole aikaa.

Tuk Tuk

2011-05-01T15:22:00.004+01:00

View Larger Map

Kun Vaasankatu 19 ollut Little China lopetti minua hiukan harmitti sillä se oli näppärä paikka syödä ennen kuin lähti viettämään turmioelämää, mutta pian samaan liiketilaan ilmestyi thaimaalainen Tuk Tuk. Monet sitä kehuivat, mutta en saanut aikaiseksi kokeilla paikkaa kuin vasta eilen.

Paikka on siisti ja valoisa ja ikkunapaikoilla istutaan lattialla samaan tapaan kuin vaikkapa Kabukin tatamipöydissä. Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa ja henkilökunnan kielitaito riitti hyvin käytännön kommunikointiin. Listalta voi valita kastikkeen ja siihen "täytteen" tofusta naudanlihaan. Itse valitsin hapanimeläkastikkeen ja katkaravut.

Annosta odotellessani oli pakko provosoida Facebookissa statuksella on Vaasankadulla thaipaikassa sillä Vaasankatu on tunnettu paremmin hieman erilaisista thai-paikoista. Olin huono provosoija sillä kukaan ei takertunut koukkuun. Taitavat kaverit tuntea minut ja tietää sen, että maksullinen seksi ei kuulu harrastuksiini.

Annos tuli yllättävän kauniina pöytään kahdella lautasella: riisiä neliön muotoisena vierellään puna- ja valkokaalia suikaleina ja katkaravut kastikkeineen toisella. Annos oli hyvä vaikka olisi voinut olla tulisempikin. En muista milloin olisin viimeksi saanut lounarin hinnalla yhtä hyvää ruokaa. Äijäruokala suosittelee.

Muualla verkossa

Eat.fi

Edradour Burgundy Matured

2011-04-26T19:26:00.002+01:00

Törmäsin kalastaessani miellyttävään burgundi-tynnyrissä kypsytettyyn viskiin, Edradour Burgundy Maturedista löytyy selvä punaviinin aromi. Äijäruokala suosittelee varsin suolaisesta 12 € hinnasta huolimatta.

Aamupuuroa ja kiitoksia

2011-04-25T07:40:00.010+01:00

Fyysisiin lahjoihin kuuluivat Hardy's Ale (Rate Beer). Tätä olutta eivät vuodet tuhoa (takaetiketissä mainitaan 25 vuotta), joten pullo on nyt tukevasti pimeässä kaapissa odottamassa herkkuhetkeä.

Äijäruokalassa vietettiin pääsiäisenä syntymäpäiviä. En kutsunut ihmisiä syömään koska täällä pitäisi siivota, asentaa liesituuletin ja pienen ongelman vuoksi tiskikone toimii, mutta sen sijoituspaikka on keskellä keittiön lattiaa ja ihmiset ovat kuitenkin jossain muualla pääsiäisenä. Ehkä kesällä kun on varmemmat parvekekelitkin?

Ystäväpiiriini kuuluu kaksi sisarusta, joilla on tapana viettää paskaleffailtoja ja minuun teki viime vuosituhannella lähtemättömän vaikutuksen Barb Wire. Kun tulin torstaina kotiin löysin lattialta paketin, jonka oletin olevan erään kirjan, mutta en oikeastaan yllättynyt, että paketista löytyikin arvon leidien syntymäpäivälahja: Barb Wire DVD:llä. Elokuva on erittäin huono eikä Pamelakaan nyt varsinaisesti ole naisihanteeni ilmentymä. Kuva on julisteesta, jota käytetään sitaattioikeudella Wikipediassa, joten käytän sitä tässäkin sitaattioikeudella.

Syntymäpäivävastaanoton jälkeisenä aamuna maistui Rude Health -paketista tehty puuro. 2 dl vettä, 1 dl hiutale-siemensekoitusta, ripaus suolaa ja 2½ minuuttia mikrossa. Hyvää.

Minähän siis en polta. Paitsi varpajaisikarit ja syntymäpäiväsikarit otan kiittäen vastaan. © Erkki.

Synttäribiisinä toimi livenä esitetty The Chemical Worker's Song (Process Man).

Kiitokset onnitteluista, laulusta, lahjoista, sikarista, drinksuista ja hyvästä seurasta.

Inkivääriolutjäätelö

2011-04-23T10:45:00.003+01:00

Huhtikuun ruokahaasteen aihe on kiehtovasti olut, jota Äijäruokalasta käytetään usein sekä ruokajuomana että ruoan ainesosana. Inkiväärifriikkinä päätin käyttää oluena polttavan inkivääristä Williams Ginger -inkivääriolutta.

Tarvitset

0,5 l Williams Ginger -inkivääriolutta
9 g agar-agaria
vaniljajäätelöä
vasta jauhettua mustapippuria

Kaada inkivääriolut pannulle ja kiehauta. Lisää agar-agar ja keitä hiljaa silloin tällöin sekoittaen kunnes kaikki agar-agar on liuennut. Siirrä 20 minuutiksi syrjään jäähtymään.

Ota jäätelö pehmenemään.

Kun olutkiisseli on jäähtynyt leikkaa jäätelö annospaloiksi ja ripottele palojen päälle hieman mustapippuria. Lusikoi palojen päälle olutkiisseliä ja leikkaa reunat terävällä, ohuella veitsellä siisteiksi.

Kommentit

Olut pannulla toi mielikuvan kiehumisesta, vaikka se oli huoneenlämpöistä.

Tästä tuli kummallista, mutta hyvää, oishikatta 4/5. Leikatessa jäätelöä pursui rumasti kannen päälle - ehkä tämä pitäisi tehdä jonkinlaisessa muotissa? Annos kannattaa syödä veitsellä ja haarukalla eikä lusikalla sillä olutkiisseli on jäähtyessään varsin kiinteää tavaraa.

Sink the Bismarck!

2011-04-21T21:04:00.005+01:00

Kalakierroksella tuli maistettua myös maailman vahvin olut, Sink the Bismarck!, jos 41 % vahvuista juomaa voi enää olueksi sanoa. Keikalta palasin Haukeen, jossa ohjelmaan kuului muun muassa palopuhe siitä, että Sink the Bismarck!ia ei voi enää sanoa olueksi ja kieltämättä nelinkertainen jäädytys ei kuulu perinteisiin tapoihin vaikka jäädyttämistä on käytetty pitkään ylivahvojen oluiden valmistamisessa.

Sink the Bismarck! ei luonnollisesti voi olla halpaa, mutta 100 € hinta pullolta on jo järjetön. Pöytäseurueen jäsen osti lasillisen ja koska hän ei siitä pitänyt pääsivät kaikki maistamaan. Seurueen jäsenistä vain yksi piti siitä. Minusta se tuoksui ja maistui epämiellyttävälle, mutta oli sitä mukava päästä maistamaan. Mitenköhän se toimisi liekittämisessä?

Ja ei, en ole lopettanut ruoanlaittoa, mutta tiskikoneeni hajosi ja minä vihaan tiskaamista. Uusi kone tuli tänään ja asennan sen loppuun huomenna ja sen jälkeen onkin tiskivuori pestävänä.

Muualla verkossa

Rate Beer

Simaa vaalipahoinvointiin

2011-04-19T21:20:00.003+01:00

Mukavia ihmisiä vauhdissa alikulkutunnelissa ja aivan yhtä älyllisesti joku on töhrinyt tunnelia tekstilla "White scum. Go Go!" Kuvalle piti saada pari töhritystä Perussuomalaisten vaalitoimiston ikkunasta, mutta toimisto suljettiin liian aikaisin.

Vihreänä olen luonnollisesti erittäin pettynyt vaalitulokseen ja Perussuomalaisten, jotka vähäosaisimpien aseman parantamista lukuunottamatta edustavat jotakuinkin kaikkea mitä vastustan, nousuun.

Silti pahimmalta tuntuu näihin vaaleihin liittynyt häiriökäyttäytyminen. Taivaallisen rauhan aukiolla melkein kaikki kehikoissa olleet vaalimainokset oltiin lyöty alas ja Kiviniemen, joka valitettavasti pääsi läpi, juliste oli vaihdettu kuuluisaan "Haluatko eläimet pieniin häkkeihin? Niin minäkin." -julisteeseen. Poliisi suositteli Tiuraa keskeyttämään vaalikampanjansa. Maanantaiaamuna työmatkalla bongasin persujen vaalitoimiston(?) ikkunan teipit, joista oli muutettu kirjaimia lopputuloksen ollessa

PERUSS OMALIALAISET

Ei näin. Olen Winston Churchillin kanssa samaa mieltä siitä, että demokratia on huonoin mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä lukuun ottamatta niitä muita, joita on kokeiltu. Sananvapaus kuuluu, tietyin vähin rajoittein, kaikille. Myös niille, joiden kanssa on eri mieltä. Ilman sananvapautta ei voi olla demokratiaakaan. Tänään monissa kirjoituksissa on kauhisteltu Facebook-kirjoittelun matalamielisyyttä mikä on minusta lähinnä huvittavaa: Lättykirja ei ole paikka kirjoittaa vakavasti vaan paikka avautua erilaisista asioista, jotka ovat kiinnostaneet, ihastuttaneet tai pahastuttaneet.

Vaalitulos harmitti silti, joten maanantaina työpäivän jälkeen istahdin belgialaiselle kirkonpenkille kysyttyäni mitä suositellaan vaalipahoinvointiin. "Miten olisi sima?". No sehän sopi, sillä Plevnan panimosima, jota saa nykyään läpi vuoden Plevnasta ja vapun tienoolla monista muista ravintoloista, on hyvää. Äijäruokala suosittelee.

O'Malleys'issä keikalla

2011-04-19T17:27:00.002+01:00

O'Malleys, Suomen vanhin irkkupubi. Suomen nastimmassa stadissa, Asterixia lainatakseni.

Keikoilla tulee käytyä valitettavan harvoin ja kimmokkeena toimiikin yleensä se, että kysymyksessä on bändi, jonka kokoonpanosta tunnen jonkun. Willie, Waylon & Junior. Keikka with Pena kuuluu joukkoon kuten myös Lime Hill Quartet. Muilla "tutuilla" bändeillä ei taida kotisivuja ollakaan.

Tällä kertaa Willie, Waylon & Junior with Pena soittivat irkkupubissa O'Malleys'. Muistan tuttavallisesti Mälliksi kutsutun pubin pienenä komerona vuosien takaa, mutta jo aika monta vuotta sitten sitä laajennettiin huomattavasti. Siellä ei tule kovin usein käytyä, koska se ei ole kulkureittieni varsilla, mutta mukava paikka se on. Hyvää olutta ja siideriä.

Kysyin saako keikkaa kuvata ja sain "Totta kai!" -vastauksen. Kalakierroksella tuhoamani pikkuzoomin puute pakotti käyttämään makrolinssiäni, joka kuulostaa oudolta objektiivilta keikan kuvaamiseen, mutta toisaalta se on aivan ehdottomasti laadukkain linssini. Vaihtoehtoja ei ollut, joten kuvaamaan.

Tuoppiteline.

Lusikoillakin voi soittaa.

Jostain syystä muusikkoja on kiva kuvata myös ravintolan lattialla vatsalleen maaten. Tälläkään kertaa en saanut moitteita kunhan hoidin homman niin, että en kolhinut muita asiakkaita ja väistelin riittävästi henkilökuntaa. Kerran olen joutunut todistamaan naispuoliselle ystävälleni, että en kuvannut erään tunnetun suomalaisen solistin hameen alle. Ei, minä kuvasin sitä basistisetää.

Minulla on fetissini, mutta saappaat eivät niihin kuulu. Oli vain pakko kuvata Hauen kantiksen buutsit, koska mieleeni tuli tarina ystävästäni, joka sovinistia leikkiessään päätyi lattialle naisen saapas niskallaan.

Game Over.

Juutalaisten ruokia.

2011-04-19T11:48:00.002+01:00

Päivän Hesarissa on lyhyt, mutta varsin mielenkiintoinen juttu juutalaisten juhlaruoista. Lukeminen vaatii maksullisen tilauksen tai paperisen lehden.

There Was Money on the Table and Piss on the Floor

2011-04-17T08:00:00.000+01:00

Sairaala-auto odottaa.

Kalaravintolat ovat jo vuosia järjestäneet kalakierroksia, mutta en ole koskaan osallistunut niihin kuin enintään istumassa kantapubissani Hilpeässä hauessa, mutta tällä kertaa päätin lähteä koko kierrokselle.

Kierrosta oltiin pohjustettu huolella, sillä torstai-iltana en jaksanut hautoa itseäni ja fiiliksiäni kotioloissa vaan kävin parilla Hauessa. Vuorossa ollut henkilökunnan jäsen kommentoikin:"Ari, miten olisi Bitter & Twisted pitkästä aikaa? Se sopisi hyvin tuohon mielialaan." Bitter & Twisted on kevyehkö olut, jolla on silti luonnetta. Very nice indeed.

Perjantaina ravintolassa vietettiin erään kanta-asiakkaan 50-vuotisbileitä ja silloin meni hieman pidempään koska lauantai ei ole minulle työpäivä. Hyvät bileet ja kiitos kun järjestit herra S!

Hilpeä hauki

Toinen olohuoneeni, ravintola Hilpeä hauki. Olen istunut paikassa käytännöllisesti katsoen koko sen olemassaoloajan eli 17 vuotta. Kunnioitettava ikä pubille tässä maassa.

Hauen teema oli tällä kertaa Tanska. Molemmat hanassa olleet oluet, joista muistan vain toisen nimen: Grassroots, olivat erinomaisia. Nuuskalla maustettua olutta, josta nuuskankäyttäjä ei kuulemma tosin nuuskaa löytänyt, ei tullut mieleenkään kokeilla sillä ravintolatupakoinnin kielto muutti minut paljon tupakointikielteisemmäksi. Onhan tupakointia tullut kokeiltua ja täytyy myöntää, että jos minulle tarjotaan kunnon varpajaissikari niin kyllä minä sen poltan ja siitä nautin, mutta on kiva tulla ravintolasta kotiin niin, että kaikki ei haise röökiltä.

Erikoisuuksiin kuului chili-olut, jota sain maistaa Toveri S:n lasista. Chili tuntui tuoksussa, mutta maussa se ei tuntunut ensin lainkaan, mutta nousi jälkimaussa selvästi esiin, mutta ei liikaa.

Ruokana Hauessa oli erilaisia smørrebrødejä. Söin kaksi, kylmäsavulohta ja paahtopaistia. Yhdessä Twisted Thistlen kanssa ne toimivat rappioaamiaisena.

Aranda

Matkalla Kampelaan tuli bongattua merentutkimusalus Aranda. Ihmisenä, joka rakastaa merta, arvostan.

Kaunis kampela

Yours truly notkumassa Kampelan oven kyljessä. T-paita on valittu teeman mukaisesti sillä eihän Wagner olutlasiin sylje. © Toveri S.

Kampelan kiinnostavin anti oli skottilounas, johon kuului pieni Twisted Thistle, 2 cl Aberdeen Single Malt ja haggis.

Lounaana toiminut haggis osoittautui mielukuviaan paljon paremmaksi.

Punavuoren ahven

Ikkunasta peilautuu Stadin kauneinta arkkitehtuuria.

Espanjalaista luomusiideriä. Not bad, mutta siidereiden suhteen olen britti.

Ahvenen teemana olivat Espanja ja Italia, josta minulle jäi parhaiten mieleen hienot tapasannokset. Hyvää chorizoa ja serrano-kinkkua.

Postitoimisto toimii joskus toiseenkiin suuntaan.

Ahven on mukava paikka, josta voi myös varata kabinetin.

Vastarannan kiiski

Juho was here. Ikkunan läpi kuvattuna, joten ei maailman tarkin, mutta Ståhlberg on vaikuttanut Kiisken talossa.

Kiisken teema oli Englanti ja ruokana toimi fish and chips, joka oli muuten kohtuullinen, mutta ranskalaiset olivat hiukan kärähtäneet ja se maistui. Bengal Lancer sen sijaan maistui.

Janoinen lohi

Janoisen lohen teema oli Saksa, joten se ei minua ei juuri koskettanut, koska en ole suuri saksalaisen oluen ystävä. Mutta annoksen bratwurstit olivat kuulemma erinomaisia.

Lohessa kävi ikävä tapaturma: viedäkseni tungosessa minimaalisesti tilaa kannoin kameraani olkapäällä ja joku käveli ohitseni ja kuulin tömäyksen. Metrin päästä vasemmalta löysin kameran rungon ja metrin päästä oikealta kamerassa olleen pikkuzoomin. En kironnut edes mielessäni vaan kokosin osat kasaan ja kokeilin bussissa toimiiko kamera vielä. Runko: kyllä. Objektiivi sen sijaan ei pysy enää rungossa kiinni. Kamerapaketissa tulleen pikkuzoomin korvaajaksi haluamani objektiivi maksaa 829 € eli tästä ei tullut aivan halpa keikka. Käytettyjen hyllyjä katsomaan siis.

Bowmore 12

2011-04-14T17:40:00.004+01:00

Tapoihini kuuluu hyvä viski. 12-vuotias Bowmore kuuluu niihin. Törmäsin siihen ensimmäisen kerran kun suosikkiviskiäni 16-vuotiasta Lagavulinia ei pitkään aikaan saanut Suomesta. Se oli sitä aikaa, jolloin en ollut vielä oppinut, että aivan kaikkea ilmaista viinaa ei ole pakko juoda ja olin hyvin, hyvin päissäni ja pettymys oli suuri kiroillessani mielessäni, että tämänkö Alko on tuonut Lagavulinin tilalle.

Väärässä olin sillä silloisen päihtymykseni hyvin tietäen ostin pullollisen Bowmorea ja se oli lopulta hyvin viehättävä kokemus. Se on maultaan paljon miedompi kuin Lagavulin, mutta siinä on hienoja vivahteita ja tämä viski oli ensimmäinen, josta minun makuaistini löysi selkeän salmiakin vivahteen.

Äijäruokala suosittelee.

Veau sylvie

2011-04-14T13:08:00.001+01:00

Vasikanpaistia on tehty äijäruokalassa ennenkin, mutta ei kovin hyvällä menestyksellä, mutta kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet löytyy kiinnostavampiakian reseptejä kuin veau poêlé, mutta päätin vajaat vuosi sitten kokeilla perusreseptiä ensimmäisellä kerralla.

Tämän illallisen tarina alkoi siitä, että löysin tarjouksesta vasikanpaistin, jonka jälkeen reseptiksi valikoitui veau sylvie. Marinoidaan yrteissä, brandyssä ja madeiressa, täytetään kinkulla ja juustolla. Peitetään pekonilla. Voisiko se muka olla pahaa?

Useasta eri syystä marinointiaika pidentyi yöstä pariksi päiväksi ja samalla tuhoutui marinadiliemi, joten resepti ei ole alkuperäinen. Jostain ilmestyi lisäksi mieliteko saada kuskusia, mutta koska Marokko on entinen Ranskan siirtomaa kuskus ei liene ranskalaisen ruoan vierellä rikos.

Tarvitset

2½ kg vasikanpaistin

Marinadi

1 dl brandyä
1 dl madeiraa
2 rkl oliiviöljyä
pieni porkkana viipaleina
pieni sipuli viipaleina
1 rkl suolaa
iso maustekimppu ja mustapippuria: 6 persiljanokaa, laakerinlehti, 6 timjaminoksaa, 6 pippuria harsokangastilkkuun kiedottuina.

Täyte

6 isoa 3 mm viipaletta keitettyä kinkkua - mahdollisesti useampiakin
12 isoa 3 mm paksuista viipaletta tahkojuustoa - mahdollisesti useampiakin

Muut

4 rkl voita
2 rkl öljyä

½ tl suolaa
1/8 tl valkopippuria
170 g pekonisuikaleita

Leikkaa paistiin syviä viilloksia toisestä päästä toiseen niin, että sen voi avata kuin kirjan: leikkaa yhdensuuntaisia syviä viiltoja kolmen sentin välein 1½ cm syvälle paistin pohjasta. Näin saadaan 3-4 paksua lihapalaa, jotka ovat irti toisitaan yläpäästä ja sivuista, mutta kiinni paistin pohjasta.

Pane liha kulhoon ja valele sitä marinadilla. Marinoi kaksi päivää välillä paistia käännellen.

Täytä viillot juustoviipaleilla ja kinkulla. Sido paisti alkuperäiseen muotoonsa ja pyyhi vielä paperipyyhkeillä, jotta paisti ruskistuisi kauniisti.

Kuumenna uuni 175 °C.

Siivilöi marinadi ja käristä kasviksia hiljaa voissa ja öljyssä 5 minuutin ajan. Työnnä ne syrjään padan pohjalla. Pane paisti ehyt puoli alaspäin ja ruskista pohjaa 5 minuuttia. Valele padassa olevalla öljyllä ja voilla. Ruskista myös paistin kyljet.

Mausta liha suolalla ja pippurilla. Pane pekoniviipaleet päälle. Työnnä lihaan lämöpmittari, peitä se alumiinifoliolla ja pane kansi päälle ja pata uuniin alimpaan kolmannekseen. Paisti on valmis kun sen sisälämpötila on 82 °C.

Poista paisti padasta ja soseuta paistiliemi tasaiseksi ja keitä se kokoon kastikkeeksi.

Kommentit

Reseptistä tuli varsin erilainen - varsinkin pekonia oli paljon enemmän kuin kirjassa - kuin kirjan resepti, mutta lopputulos antoi uskoa siihen, että vasikanpaisti voi olla myös hyvää. Oishikatta 3/5. Annosten rakentamisessa voisi taas olla opittavaa sillä ei tuosta kaunista tullut.

Tian d'aubergines

2011-04-01T19:01:00.003+01:00

Alex Mackayn kirjasta Cooking in Provence tuli bongattua tian d'aubergines ja koska minulla on viha-rakkaussuhde munakoisoon niin olihan sitä pakko kokeilla. Omasta toteutuksestani tuli kuitenkin erilainen koska käytin enemmän nestettä kuin kirjan reseptissä sillä minun sipulini eivät muuttuneet pehmeiksi reseptin lupaamassa 10 minuutissa - sipulit hautuivat lopulta matalalla lämmöllä pari tuntia.

Kirjan mukaan reseptin nimi tulee poikuuden menetyksestä: jotain, jonka voi kokea vain kerran. Eli annoksen pitäisi olla jotain täysin ainutlaatuista. Ruokalajien nimet ovat joskus kaukana siitä mistä on kysymys.

Ruokalajia voi kirjan mukaan syödä sellaisenaan kuten teinkin, mutta mielestäni sen voimakkaat maut kaipaavat seurakseen jotain tasoittavaa. Jotain neutraalimpaa lisuketta viereen? Perunamuhennos ja kirjan ehdottama lammas voisivat sopia hyvin annoksen seuraksi.

Musiikki

Kokkauksen musiikkina toimi Pink Floydin Wish You Were Here. Kappaleesta ei voi olla tulematta mieleen viiden vuoden takainen kuuden kuukauden jakso, jolloin kaikki, mukaanlukien seuratoverini, jonka kanssa tuli pelattua monet shakin SM-kisat ja joka sai surmansa auto-onnettomuudessa ollessaan lomalla YK-joukoista, tuntuivat kuolevan ympäriltä.

Monet tulkitsevan kappaleen romanttisena kaipauslauluna, mutta minusta se on nimeenomaan menetettyjen läheisten kaipauslaulu.

Tarvitset

Alkuperäisen reseptin ainesosamäärät menevät näin. Sovella astian, ainesten ja ruokailijoiden määrän mukaan. Itse tein karkeasti puolikkaan annoksen.

1 kg sipulia kuorittuina ja ohuiksi siivuiksi leikattuina
50 ml oliiviöljyä
1 tl tomusokeria
1 tl suolaa
1 dl vettä
keskikokoisen munakoison
ison kesäkurpitsan
4 isoa roma-tomaattia
timjamia, tuoretta tai kuivattua
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
oliiviöljyä valeluun

Laita sipulit pannulle, jolle on kansi. Lisää oliiviöljy ja teelusikallinen tomusokeria ja suolaa. sekä 1 dl vettä. Laita kansi pannun päälle ja paista matalalla lämmöllä kunnes sipuli on pehmennyt. Poista kansi, nosta lämpöä, sekoita säännöllisesti ja paista kunnes sipuli on karamelisoitunut tummaksi. Siirrä sipulit laakeaan uunipataan.

Leikkaa tomaatit, munakoiso ja kesäkurpitsa sentin siivuiksi ja levitä ne sipulipaistoksen päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele timjamia päälle. Valele oliiviöljyllä ja peitä foliolla. Paista 160 °C uunissa 45 minuuttia. Poista folio ja paista vielä tunti. Lopputuloksen pitäisi olla melkein kuiva, tomaattien tummia ja makujen hyvin konsentroituneita.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää, mutta sipulia on suhteessa liikaa. Minun makumaailmaani ei myöskään sovi se, että näin jyräävää ruokalajia syödään yksinään. Oishikatta 3/5. Vähemmällä sipulilla ehdottomasti enemmän.

I wish you were here.

Äijäruokaa

Ravintola Gandhi

Alkuruoka

Pääruoka

Lisukkeena

Jälkiruoka

Ravintola Fuji

Google Maps

USS Intrepid

Hangaarikansi

Intrepid Yhdysvaltain avaruusohjelmassa

Lentokansi

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: pusukuva

Kotona

JFK

Club 837

Matka kotiin

Kaupungilla I

Keskuspuisto

Kuvia Manhattanilta

Boston Kitchen Pizza

Alive in the Combat Zone

Google Maps

Delikulttuuri

Park West Café & Deli 13.1.2012

Katz's Delikatessen 18.1.2012

"I'll Take What She Had."

Google Maps

Kommentit

Chicago

Back Forty

Google Maps

Take the A Train

Matka

"Are you married or what?"

Raiteilla kotiin

New York, New York!

Musiikki

Presidentivaalit 2012

Cajun-paistettu siika

Tarvitset

Kommentit

Ravintola Perho

Makkaratagine

Tarvitset

Kommentit

Suosi sosialismia eli jäähyväisiä Helsingille

Lätyt

Tarvitset

Kommentit

Koiton grillin lounas

Glögilammas

Tarvitset

Kommentit

Tori no nanban

Tarvitset

Kommentit

Pommac-glögi

Tarvitset

Kommentit

Aya

Munakas Le Havressa

Munakas

Tarvitset

Kommentit

Wagnerin olut- ja makkaramaailmassa

Tarvitset

Kommentit

Helkan keittiö

Ruoka ja viini

Menu tee

Menu kahvi

Kommentit

Shish taouk Arabialaisesta keittokirjasta

Tarvitset

Kommentit

Ruokablogaajien pikkujoulut

Manala

Ruoka

Muualla verkossa

Park West Café & Deli
13.1.2012

Katz's Delikatessen
18.1.2012