perjantai 28. toukokuuta 2010

Kahden vasikan päivä





Annoskuva jäi härdellin keskellä ottamatta. Tässä jämät.



Kuten taannoin kirjoitin niin vasikka on ollut pitkään kokeilulistalla ja keittiörempan valmistuminen oli mainio tekosyy uudenlaisen juhlaruoan kokeilemiseen. Rasvapoltin uuden lieteni tehdasrasvoista lauantaina ja sunnuntailounaaksi tein edellä mainittuja vasikankyljyksiä paitsi kokeillakseni uutta ruokalajia niin myös testatakseni, että eihän uuni enää käryä. Ei kärynnyt ja olin yksinkertaisesta ruokalajista varsin haltioutunut.

Kaikki, järjestyksessä olevaa kämppää lukuunottamatta, oli valmista ystävien ruokkimista varten, mutta koska ystäväni jo tuntevat minut sekään ei ylenmäärin haitannut.





Ketturouva korjaa muutossa lisää kolhiintunutta ruokapöytääni. Pöytäliinakauppaan olisi syytä lähteä, mutta toisaalta pidän myös paljaasta puusta materiaalina.



Veau poêlé



Resepti on yllättäen kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet ja reseptissä on paha käännösvirhe: paisti on kuulemma valmis kun lihalämpömittari näyttää 175 astetta. Aivan oikein, mutta vain jos käytetään eurooppalaisille vierasta Fahrenheit-asteikkoa. Virhe on onneksi niin iso, että sitä ei voi olla huomaamatta.

Tarvitset


kuudelle hengelle

Kuumenna uuni 175 °C.

1½ kg vasikanpaistia luuttomana ja sidottuna
2 rkl voita
2 rkl öljyä
tarvittaessa 3 rkl voita
2 porkkanaa viipaleina
2 sipulia viipaleina
maustekimppu: ½ laakerinlehti, 4 silopersiljanoksaa, 2 timjaminoksaa
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria
2 suikaletta rasvaista pekonia

Pyyhi vasikanliha kuivaksi talouspaperilla. Pane pata kohtuulliselle lämmölle ja voi ja öljy pataan. Kun voi alkaa paahdota ruskista liha joka puolelta. Siirrä paisti pois padasta.

Jos ruskistusrasva on palanut, kaada se pois ja pane uutta voita pataan. Sekoita siihen kasvikset ja maustekimppu, pane kansi päälle ja käristä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia ruskistamatta.

Sirota lihan päälle suolaa ja pippuria. Pane se takaisin pataan ja valele sitä padassa olevalla voilla. Työnnä lihaan lämpömittari. Pane lihan päälle ryöpätyt pekonisuikaleet. Peitä pata kannella. Alkuperäisessä reseptissä kannen alla on lisäksi alumiinipaperi, mutta en ymmärtänyt sen pointtia joten jätin sen mielestäni tällä kertaa tarpeettomana kertakäyttöhyödykkeenä pois. Säädä lämpöä niin että liha hautuu hiljalleen ja tasaisesti 1½ tuntia. Valele sitä 2-3 kertaa pataan tihkuvalla mehulla. Paisti on kypsä kun lihalämpömittari näyttää 80 °C tai kun syvään pistettäessä paistista tihkuu esiin kirkkaankeltaista lihamehua.

Pane paisti kuumalle vadille. Leikkaa ja tarjoille. Pataan jääneet kasviksista ja lihamehusta tulee mainio kasvislisäke, jota voi halutessaan keittää kokoon. Kirjassa näin tehdään ja kasvikset muserretaan ja lopputulos siivilöidään kastikkeeksi. Se jäi kuitenkin tällä kertaa tekemättä.

Kommentit


Unohdin pekonin mikä ei edistänyt asiaa. Se olisi varmastikin parantanut hieman vaisuksi jäänyttä ruokalajia. Liha oli maukasta ja mureaa, mutta ei minusta oikein korkean hintansa arvoista. Saatan joskus kokeilla jotakin tämän paistin muunnosta tai vaikka tätä samaakin ikävän unohdukseni vuoksi. Oishikatta 3/5 siis.

Ei kommentteja: