Tänään piti laittaa ruokaa italialaisittain, mutta töissä pukkaa deadline päälle ja koko viikonloppu on tullut istuttua konttorilla Tovereiden kanssa. Tulin vasta äsken kotiin, oluttölkki sanoi raks ja minä olen kohta valmis nukkumaan.
All this work makes ari a dull boy, dull boy, dull boy, dull boy, mutta oli tänään jotain kulinaarisestikin kiinnostavaa: olen pitkään suunnitellut miten viskiä voisi käyttää ruoanlaittoon ajatellen, yllätysyllätys, jotain pihvinkaltaista. Tänään kävimme lounaalla Amarillossa, jossa söin viskipihvin, joka oli kyllä pettymys. Ei pahaa, mutta vikaakin löytyi: liha olisi voinut olla parempaa ja itse annos oli liian täynnä monenlaisia voimakkaita makuja ja rojo-kastike kasteli osan annoksen ranskalaisista. Tarjoilijaa kiitin hyvästä ruoasta. Olihan se. Se ei vaan ollut mun juttu.
Tarjoilija nauroi (nuorempana luulin, että naistennaurattaminen tarkoittaa jotain muuta kuin sitä, että naiset nauravat minulle) vastatessani kysymykseen "Mediumia vai kypsää?" "Mediumina. Ihmiset, jotka tilaavat pihvinsä kypsänä pitäisi kuristaa."
Amarillossa tulee käytyä kovin harvoin vaikka yleensä olenkin ollut tyytyväinen sen lounasruokiin. Illalla en ole käynyt siellä koskaan syömässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti