sunnuntaina 7. helmikuuta 2010

Yakihakusai

Eksyessäni Nibain sivulle ruokalinkkejeä kahlatessani hämmästelin sitä, että ruokaan, jonka nimessä on sana yasai (vihannes), saatetaan lisätä lihaa. Tämä saa länsimaalaiseen määritelmään kasvisruoasta tottuneen nostamaan kulmakarvojaan. Aasiassa asuva tuttavani huomautti, että tämä on Aasiassa aivan tavallista. Niin se onkin, mutta olin unohtanut asian täydellisesti.

Machiko Yamadan luvusta Vihannesruokia löytyy muunmuassa yakihakusain resepti,

Tarvitset



Alkuperäisessä reseptissä on valkoviiniä ja sitä alkuperäisemmässä reseptissä lienee ollut sakea. Kumpaakaan ei kotoani tähän hätään löytynyt, joten korvasin sen mirinillä.

200 g naudan tai sian jauhelihaa
5 cm purjoa
pala tuoretta inkivääriä
2 tl perunajauhoja
2 tl soijakastiketta
2 tl miriniä
hienonnettua valkopippuria
8 kiinankaalin lehteä
1 kananmuna
2 rkl öljyä

Sekoita keskenään liha, hienonnettu purjo, raastettu inkivääri, perunajauhot, soijakastike ja mirin.

Levitä seos neljän kiinankaalin lehden päälle. Aseta jäljelläolevat neljä kiinankaalin lehteä täytettyjen päälle siten, että kannat osoittavat eri suuntiin. Purista sen verran, että kääryleet pysyvät koossa.

Riko muna ja sekoita se hyvin. Kuumenna öljy pannulla ja kasta kääryle molemmin puolin munaan. Kypsennä keskilämmöllä kannen alla molemmin puolin ruskeaksi asti.

Tarjoa kääryleet sellaisinaan tai leikattuina pienempiin paloihin. Yamada suosittelee kastikkeeksi soijakastiketta, jossa on raastettua inkivääriä tai ketsuppia, joka on maustettu sipulilla tai valkosipulilla.

Kommentit



Täytettä käytin liikaa, joten kuvista tuli sellaisia, että niitä ei viitsi julkaista ellei ole itsehäpäisyblogaustuulella enkä nyt satu olemaan. Mutta hyvää! Mehukasta, pitkästä paistoajasta (yli puoli tuntia) huolimatta kaali pani vastaan purressa. Oishikatta 3/5.

perjantaina 5. helmikuuta 2010

Kartta blogiin


Näytä suurempi kartta

Google Maps API eli se kuinka voin käyttää Google Mapsia vaikkapa täällä blogissani on kiinnostanut jo jonkin aikaa, mutta sekä aika että energia on kartellut minua. Monimutkaista se ei voi olla koska Google Mapsin karttoja näkee nykyään joka paikassa.

Uusimpaan, ravintola Zucchinia koskevaan postaukseen haluan kartan, joka näyttää missä Zucchini on. Käytetään sitä siis esimerkkinä.


  1. Kartan saa helposti Google Mapsistä jos tietää osoitteen, joka on esimerkissäni Fabiankatu 4, Helsinki. Kirjoita osoite Karttahaku-hakukenttään. Klikkaa Karttahaku-linkkiä.



  2. Klikkaa Linkki-linkkiä. Valitse Liitä kartan näyttävä HTML omalle sivulle klikkaamalla tekstikenttää.



  3. Linux-käyttäjä pääsee jälleen kerran helpommalla sillä jo klikki vie tarvittavan HTML-koodin primary selectioniin, mutta normaali control-C kopioi HTML-koodin leikepöydälle ja aivan yhtä normaali control-V kopioi sen haluttuun ohjelmaan, tällä kertaa Firefoxiin.



Kartan saaminen sivuilleen on paljon helpompaa kuin monet, ilmeisesti vanhoihin Google Mapsin versioihin perustuvat, ohjeet antavat ymmärtää. Google API:iin tutustuminen jäi siis tällä kertaa väliin.

Zucchini


Näytä suurempi kartta

Tänään kävin mainossa vain lounasaikaan auki olevassa lounasravintolassa Zucchinissa duunikaverini kanssa edess oli vaikea valinta herkulliselta kuulostavan hapankaalikeiton ja kasvis-pennegratiinin vihreiden papujen kera. Valitsin jälkimmäisen ja sain eteeni valtavan annoksen pastaa ja lisukkeita - vähempikin olisi minulle riittänyt enkä saanut koko annostani mitenkään tuhottua. 2/3 annoksesta olisi riittänyt hyvin.

Paikka on siisti ja erityisen viehättävä jos saa valloitettua takaosassa olevan ikkunanvieruspöydän ja vältettyä kahden huoneen välissä olevan korkeaan kynnykseen kompastumisen. Palvelu on rennon ystävällistä ja ruoka on erinomaista. Kaukana on se harmaa mössö, joka edustaa joidenkin muutoin hyvienkin ravintoloiden kasvisruokaa.

Ikävää Zucchinissa on oikeastaan vain se, että se on liian suosittu ja lounaan korkea hinta, 9,50 €. Äijäruokala suosittelee.

Muualla verkossa



Eat.fi
Oma kaupunki

torstaina 4. helmikuuta 2010

No Fokker Comes Close




RAF Supermarine Spitfire Mk.PR.XIX. The picture was taken by Adrian Pingstone and he released it into public domain.

Eräs Shepherd Neamen oluista on Spitfire, jota löytyy säännöllisesti hanasta suomalaisista olutravintoloista ja usein pulloista paitsi ravintoloista niin myös olutvalikoimaan satsaavista ruokakaupoista. Which is nice sillä tämä kentiläinen ale saa minut tyytyväiseksi. Nykyään pullon sisus on täysin kirkas, mutta silloin kun minä olin nuori (vapisevalla äänellä lausuttuna) pullon pohjalla oli aina käymisen jämiä.












Mainoslauseen Fokker viittaa kuuluisaan hollantilaiseen lentokonevalmistajaan vaikka ei se yksi F-sana kovin kaukana mielestä ole.

Äijäruokala suosittelee.

RateBeer.com on Spitfire



Spitfire (bottle)
Spitfire (cask)

tiistaina 2. helmikuuta 2010

Nieriää ruohosipulikastikkeessa

Sunnuntain maukas lounas syntyi yhteistyössä Ketun keittiön kanssa: nieriää ruohosipulikastikkeessa.

lauantaina 30. tammikuuta 2010

Matsumoto no hambaagaa eli pieni hetki historialle



Huomaatteko tuon pikku rakennuksen oikealla? Se on Matsumoto-jō, joka ulkonäkönsä vuoksi tunnetaan myös Korppilinnana. Se on yksi niistä kolmesta linnasta, joilla on kansallisaarteen asema Japanissa. Yleensä linna kuvataan sen värikkäimmästä kulmasta:



Kuvaa rajataan tavallisesti rankemmin, jotta se näyttäisi aidommalta, ilman modernia Matsumotoa. En väitä, että Edo-kausi olisi ollut taivas, mutta ei sitä ollut Meiji-kausikaan. Lämmittäisittekö saunanne vaikkapa Olavinlinnan puuosilla? 松本城 ehdittiin jo myydä polttopuiksi, mutta jälkipolvet arvostavat sitä, että linnan purkaminen olisi maksanut enemmän kuin siitä saatu polttopuu.

Matsumotolaisvaikutteinen hampurilainen



Japanissa huomiota herättää McDonalds. Kuinka paljon niitä on ja kuinka ne ovat 24 tuntia vuorokaudessa auki. Matkan aikana oli kampanjatarjouksena sadan jenin, reilusti alle euron, hapanimeläkastikkeella tuunattu perusmäkkihampurilainen. Japanissa ei ole kovin helppoa löytää ruokaa joinakin vuorokauden aikoina ja näin oli myös aamupäivällä Matsumotossa, johon pakenin vuoden 2007 taifuunia numero yhdeksän (65 cm vettä vuorokaudessa, tuulta 53 m/s).

Hypättyämme ulos Azuka-junasta löysimme itsemme kampanjatarjouksen kimpusta. Tämä on herätti minussa uteliaisuutta ja ihmettelyä. Entä jos siihen hampurilaiseen panostaisi muutenkin? Jos vaikka villiintyisi ja laittaisi salaattia?

Resepti on pyttipannumaisen epämääräinen, mutta asiat tuli tehtyä vapaalla kädellä. Lisäksi minulla on ongelma jauheliapihvien kanssa: en vain osaa. Mutta kun kerran lihapulliakin voi tehdä uunissa niin miksi ei lihamureketta ei voisi tehdä lättänäksi? Samalla valmistuisivat mielijohteesta seuraksi worchestershire-kastikkeella (klassinen apteekin osa, joten ei kai se pahaa voisi olla?) ja soijalla maustetut uuniperunanpuolikkaat.

Tarvitset



hampurilaissämpylän
400 g naudan paistijauhelihaa
1 kananmuna
vajaa puoli dl korppujauhoja
suolaa
mustapippuria
2 rkl hapanimeläkastiketta
2 rkl ketsuppia
salaattia
muutama viipale sipulia
sesamöljyä
2 viipaletta mietoa cheddar-juusstoa

Sekoita liha, muna, korppujauhot ja mausteet. Muovaa niistä sämpylän kokoinen pihvi ja paista 40 minuuttia 225 °C uunissa tai kunnes se on ruskistunut.

Liota sipuliviipaleita 10 minuuttia ja laita ne talouspaperin päälle, jotta liika vesi poistuu.

Halkaise sämpylä ja paahda halkaisupinnat paistinpannulla. Sekoita ketsuppi ja hapanimeläkastike ja levitä seosta sämpylän alaosalle. Lisää pihvi, juustoviipaleet, salaatti ja sipuli. Lisää ketsuppi-hapanimeläkastikeseokseen muutamia pisaroita sesamöljyä, mutta ole varovainen sillä niin raaka sipuli kuin sesamöljykin peittävät helposti kaikki muut maut alleen. Lisää seosta harkiten salaatin päälle.

Kommentit



Tästä tuli ihan ok äijäillallinen, mutta blogauksen pointti on pohjimmiltaan se, että historiaa voitaisiin kunnoittaa hivenen enemmän vaikka objekti tuntuisikin olevan vain turha, liian iso ja ikävien asioiden symboli.

Muualla verkossa



Google Maps
Jcastle.info on Matsumoto-jō
Wikipedia on Matsumoto

perjantaina 29. tammikuuta 2010

Aikuinen ja p*grafinen



Seremoniallinen häntä Matsumoton kaupunginmuseossa. Siellä niitä oli neljä rivissä.

Äijä kärähti. Pornosta, nimittäin.

Matsumoto-pitoinen blogausviikonloppu alkakoon sillä, että avaudun. Kendoseurani kotisivut päätyivät lapsia suojelemaan tarkoitetun ohjelmiston suodattamaksi. Adult and Pornography -luokiteltuna. Perversseintä mitä keksin kendosta on se, että miespuolisetkin kendokat käyttävät hakamaa - vaatetta, joka on oikeastaan jonkinlainen housuhame. Olen siis transu.

Tästä käämit hivenen kärysivät sillä kyseessä on sivusto, jota tarvitaan. Se, että osoittautui myös että vanha ja hyvin suppea reseptisivuni
on blokattu, lähinnä huvitti koska sillä ei ole oikeasti merkitystä.

Mutta mitä järkeä tällaisessä suodatuksessa on? Pesuveden mukana menee asiasivustoja ohjelmistojen puutteellisuuden ja ilkivallan vuoksi eikä kai kukaan oikeasti kuvittele että teinien yritteliäisyyden ja innon voisi voittaa estolistoilla?